Uskotko, vaikka et näe?

Kuinka on,
jaksatko uskoa Jumalan huolenpitoon ja rakkauteen,
silloinkin, kun mitään ei näy?
Vai tarvitseeko sinun uskosi näkemistä?
Ellei mitään näy eikä kuulu, loppuuko usko?

Kuinka kauan jaksamme uskoa, vaikka emme näe?



Luulihan sitä ettei Jumala välitä,
kun mikään ei muuttunut.
Luuli
vaikka mitä.

Itki ja luuli,
ja säilyi hengissä
kunnes oppi.
Että Jumalan
hiljaisuudessa ihmisluulot
kuolevat.

Hitaasti.

Uskaltaa luottaa
Hiljaisen Jumalan välittämiseen.

Hyvin hitaasti.

Monta lonkkavikaa saa,
pysyvästi.
Mitä on tehy,
että kitua saa?
Hitaasti ihmistä
synnytetään.

Arjen uskoon ei tuuditella.
Siihen pikkuhiljaa ajaudutaan
kun Kristuksen kädessä roikutaan.

Mitään ei näy eikä mitään kuulu ei muutu
omasta mielestä,
kun Jumala tekee sydämeen tilaa.
Näissä puitteissa täällä maan päällä
meitä muotoillaan.

Niin, eihän kukaan sanonutkaan,
että olisi helppoa olla Jumalan ihminen.
Hiljaa hyvin hiljaa, täällä uskaltaa
kulkea Iki-Rakkaaseensa nojaten.
Tätä Tietä joka Jeesus Kristus on.