Raamattuopisto, Radio Dei, 30.10.2001
Olavi Peltola
Vuorisaarnan edessä
Jeesus on Vuorisaarnassa – Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa - tulkinnut ja täsmentänyt viidennen käskyn Älä tapa todellista sisältöä. Hän tarttuu vihamielisiin ajatuksiimme ja loukkaaviin sanoihimme (Matt 5:21-26). Jumalan näkökulmasta katsottuna jo tuollaiset ajatukset ja sanat ovat sama asia kuin tappaminen, vaikka ne eivät koskaan olisikaan johtaneet varsinaiseen tekoon.
Johannes kirjoittaakin suorasukaisesti: "Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja" (1 Joh 3:15). Viha ja toisen loukkaaminen ovat oireita halusta päästä eroon ihmisestä, josta emme pidä tai joka ärsyttää meitä. Tällainen halu rikkoo viidettä käskyä. Me saamme siitä Jumalan edessä saman rangaistuksen kuin murhaaja teostaan, vaikka tuomiota ei koskaan meille julistaisikaan mikään maallinen tuomioistuin.
Seuraavana Jeesus ottaa esille toisen yhtä polttavan ja aran elämänalueen. Jeesus sanoo kuudennesta käskystä: "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta' – vanha käännös sanoi: ’Älä tee huorin’ -. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."
Sitten Jeesus käyttää poikkeuksellisen voimakasta ilmaisua ja sanoo: "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin" (Matt 5:27-30).
Jos kieltoon "älä tapa" sisältyivät vihamieliset ajatukset ja loukkaavat sanat, niin kieltoon "älä tee huorin", "älä tee aviorikosta" sisältyvät himokkaat katseet ja ajatukset. Jeesus opettaa, että voimme syyllistyä murhaan sanoillamme; voimme myös tehdä aviorikoksen sydämessämme tai ajatuksissamme..
Ei ole pientäkään epäselvyyttä Raamatun perusopetuksen valossa siitä, että kuudes käsky aina ja kaikilla rajaa oikean ja sallitun sukupuolisen kanssakäymisen vain avioliittoon. Jokainen avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuhde olipa kyseessä naimisissa oleva tai naimaton on Jumalan tahdon vastainen teko. Samalla Raamattu opettaa, että luonnollinen sukupuolinen kanssakäyminen aviopuolisoiden välillä on Jumalan antamaa ja kaunista. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että Vanhan testamentin kirjoituksiin on otettu mukaan Laulujen laulu joka kuvaa kahden rakastavaisen iloa toisistaan.
Job opettaa
Aikoinaan Job ahdistustensa keskellä punnitsi omaa elämäänsä Jumalan sanan valossa. Hän kyseli: "Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt? (31:2). Hän myös tiesi vastauksen kysymykseensä ja oli suostunut Jumalan käskyn vaatimaan ehdottomuuteen. Siksi hän sanoi: "Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen" (31:1). Me voimme lisätä tähän Jobin sopimukseen Jeesuksen opetuksesta yhden selventävän lisäsanan: "Himoiten." Onhan selvää, ettei tässä ole kieltoa miehelle yleensä katsella naista, vaan nimenomaan kielto katsoa himoiten. Jokainen meistä tietää erinomaisen hyvin, mikä ero on katsomisella ja himoiten katsomisella.
Job tajusi myös kirkkaasti, että "näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleeni" (31:4). Siksi hän alisti kaiken elämässään Jumalan tutkittavaksi: "Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla" (31:6).). Hän oli valmis Jumalan tuomioon: "Jos minun jalkani on poikennut tieltä… jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn… jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan, jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa" (31:7, 9,10). Hän tiesi, että jos hän ei pidä silmiänsä kurissa, pian hän ei pidä myöskään sanojansa eikä tekojansa kurissa. Mutta hän tiesi myös, että Jumalan maailmanhallinnassa ennemmin tai myöhemmin tulee tilinteon ja rangaistuksen aika. Mitä ihminen on kylvänyt, sitä hän myös leikkaa. Kun Daavid makasi naisen kanssa, joka oli toisen miehen vaimo, suhteesta syntynyt lapsi kuoli (2 Sam 12:15). Nyt Jeesuksen opetus selventää Jobin rehellistä tilintekoa.
Jokainen meistä tietää omasta kokemuksestaan erinomaisen hyvin kuinka häpeällisiä tekoja edeltävät häpeälliset mielikuvat ja tunteitten leikit. Jokainen tietää myös, että harhaileva katse saattaa sytyttää mielikuvituksemme väkeviin liekkeihin, joita on syttymisen jälkeen vaikea hallita. Toki mielikuvitus ja tunteet ovat Jumalan lahja ja ne monin tavoin tekevät elämän rikkaaksi. Mutta kaikkiin Jumalan lahjoihin sisältyy kuitenkin vastuu: niitä on helppo halventaa ja käyttää väärin.
Jokainen nainen tietää myös millaisen vaikutuksen hän voi pukeutumisellaan tehdä mieheen. Ääri-islamilaisessa yhteiskunnassa on ratkaistu tämä ongelma pakottamalla naiset verhoutumaan kadulla kävellessään jopa kaiken peittävään huntuun.
Tuskin yksikään meistä on langennut siveettömään tekoon, ellemme ensin ole avanneet halujemme ja himojemme porttia silmillämme. Ei tarvita paljoa muuta kuin, että katseemme sattuu määrätynlaiseen kuvaan ja sellaisia nyky-yhteiskunnassa on kaikkialla tai ei tarvita muuta kuin jäämme katselemaan televisiosta määrätynkaltaisia kohtauksia, joita on ujutettu suosion saavuttamiseksi miltei jokaiseen sarjaan.
Jos väitämme, että Jeesus kieltää tässä vain miestä himoitsemasta naista eikä päinvastoin, tai että käsky koskee ainoastaan naimisissa olevia eikä naimattomia, koska käskyn rikkojaa syytetään aviorikoksesta eikä haureudesta, syyllistymme aivan samanlaiseen saivarteluun, mistä Jeesus tuomitsi fariseukset. Monet kuitenkin osaavat tavattoman taitavasti puolustella omia vääriä asenteitaan, katseitaan, sanojaan ja tekojaan jopa Raamattuun tai Jeesuksen rakkauteen vedoten.
.Raamattu kuvaakin vääriä ja tuhoon johtavia opettajia sellaisiksi, jotka "häpeällisesti ja iljettävästi… ruokkivat himojaan… Himokkain silmin he katsovat naisia eivätkä saa synninteosta kyllikseen. He viekoittelevat ihmisiä, jotka eivät vielä ole varmalla pohjalla" (2 Piet 2:13-14).
Repäise pois
On erityisen tärkeää huomata, että Jeesus rinnastaa toisiinsa himoiten katsomisen ja huorin tekemisen sydämessä. Juuri silmien, sydämen ja käytännön tekojen välisen kiinteän yhteyden näkeminen auttaa meidät tajuamaan Jeesuksen seuraavaa opetusta, joka on poikkeuksellisen jyrkkä. Jos sydämen himo syttyy silmistä, niin meidän on mentävä asian juureen – silmiin!
Ja nyt Jeesus antaa huikean ohjeen: "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin" (Matt 5:29-30).
Tämä pelottavalta tuntuva Jeesuksen opetus tulee esiin myöhemminkin Matteuksen evankeliumissa (Matt 18:8,9). Silloin myös jalka saa repäisykäskyn kuten silmä ja käsikin. Siinä Jeesus käyttää kuvaa repimisestä kaikkien viettelysten yhteydessä eikä rajoitu vain seksuaalielämän kiusauksiin kuten Vuorisaarnassa Joka tapauksessa käsky repäistä irti viettelevät silmät, kädet ja jalat osoittaa kuinka Jeesus saattoi käyttää puheessaan häkellyttäviä ilmauksia. Mitä Jeesus oikein tarkoitti?
Muutamat kristityt, joilla on ollut enemmän intoa kuin järkeä, ovat ottaneet tämän kirjaimellisesti ja silponeet itseään. Heistä ehkä tunnetuin on 300-luvulla elänyt Raamatun opettaja Origenes. Hän harjoitti äärimmäistä itsensäkieltämistä, luopui omaisuudestaan, ei kunnolla syönyt eikä nukkunut. Hän tulkitsi tätä itsensä silpomiskehotusta niiden Jeesuksen sanojen avulla, joissa Jeesus puhuu sellaisista, jotka ihmiset olivat tehneet avioliittoon kelpaamattomiksi (Matt 19:12). Ja niin Origenes kuohitsi itsensä ja sai aikaan suuren pahennuksen. Pian tämän jälkeen Nikaian kirkolliskokous kielsikin tällaisen raa'an toimenpiteen kirkon jäseniltä.
Kutsu kamppailuun
John R. Stott soveltaa tätä Jeesuksen opetusta Vuorisaarnaa käsittelevässä kirjassaan Vastavirtaan. Hän kirjoittaa: "Jos silmäsi saa sinut tekemään syntiä, koska joudut kiusaukseen sen tähden, mitä näet silmilläsi (katseesi kohde), repäise silmäsi pois, ts. älä katso! Käyttäydy ikään kuin olisit todella repäissyt silmäsi pois ja heittänyt ne luotasi ja olisit nyt sokea etkä voisi nähdä katseesi kohdetta, joka oli saanut sinut aiemmin tekemään syntiä. Samoin jos kätesi tai jalkasi saavat sinut tekemään syntiä, koska joudut kiusaukseen käsiesi (tekojesi) tai jalkojesi välityksellä (minne menet), hakkaa ne poikki, ts. älä tee sitä! Älä mene sinne! Käyttäydy ikään kuin olisit todella hakannut poikki kätesi tai jalkasi ja heittänyt ne luotasi etkä näin ollen voisi tehdä niitä asioita tai mennä niihin paikkoihin, jotka saivat sinut aiemmin tekemään syntiä." .
Stott jatkaa: "En tiedä, onko milloinkaan elänyt sukupolvea, joka olisi ollut enemmän tämän Jeesuksen opetuksen tarpeessa tai jolle se soveltuisi paremmin kuin meidän sukupolvelle aikana, jona saastaisuuden joki suorastaan tulvii pornografista kirjallisuutta ja seksifilmejä. Pornografia loukkaa kristittyjä (ja itse asiassa kaikkia tervejärkisiä ihmisiä) koska se alentaa naisen ihmisestä seksiobjektiksi ja kiihottaa katselijaa seksuaalisesti luonnottomalla tavalla. Jos meillä on ongelmia hallita seksuaalisuuttamme ja jos jalkamme kaikesta huolimatta vievät meidät katsomaan näitä elokuvia, haalimme käsiimme tällaista kirjallisuutta ja ahmimme silmillämme niiden tarjoamia kuvia, emme ainoastaan tee syntiä vaan saatamme itsemme tuhon omiksi.
Sanoessani näin en tunne pienintäkään halua laatia lakeja tai tehdä sääntöjä siitä, millaisia kirjoja ja lehtiä kristitty voi lukea, millaisia näytelmiä tai elokuvia hän voi katsoa (teatterissa tai televisiosta) ja millaisissa taidenäyttelyissä hän voi käydä. Meidän on ymmärrettävä, että kaikki miehet ja naiset ovat erilaisia. Seksuaalinen halu valtaa toisen helpommin kuin toisen ja erilaiset asiat saavat sen heräämään, Seksuaalinen itsekuri ja itsehillintä luonnistuu toisilta helpommin kuin toisilta. Siksi meillä ei ole oikeutta tuomita toisia siitä, mitä he sallivat itsensä tehdä.
Tämän Jeesuksen käskyn noudattaminen merkitsee monille tietynlaista "silpomista." Meidän on poistettava elämästämme joitakin asioita, jotka (vaikka ovatkin itsessään harmittomia) joko saattavat tai voivat saattaa meidät kiusaukseen. Jeesuksen kielikuvia käyttääksemme, saatamme huomata olevamme silmättömiä, kädettömiä tai jalattomia. Tämä merkitsee, että vältämme tarkoituksella lukemasta tietynlaista kirjallisuutta, katsomasta tiettyjä elokuvia tai käymästä tietyissä näyttelyissä.. Jos menettelemme näin, jotkut aikamme ihmiset pitävät meitä ahdasmielisinä, sivistymättöminä. "Mitä?" he sanovat meille epäluuloisina, "etkö ole lukenut sitä ja sitä kirjaa? Etkö ole katsonut sitä ja sitä elokuvaa? No, etpä ole kovin sivistynyt!" He saattavat olla oikeassa. Meidän on mahdollisesti täytynyt tulla kulttuurin suhteen raajarikoiksi, jotta olemme säilyttäneet mielen puhtauden. Voimme vain kysyä, olemmeko tämän päämäärän saavuttamiseksi valmiit kestämään tämän menetyksen ja sietämään heidän pilkkaansa."
Sydämestä kaikki riippuu
Haluan mennä vielä tästäkin syvemmälle Jeesuksen opetuksessa. Otan esille eräät tärkeät Jeesuksen sanat, joissa hän puhuu ihmisen sydämestä: "Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos… Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys.. aviorikokset… häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus… ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet" (Mark 7:15, 21-23).
Meidän ongelmamme Jeesuksen sanojen edessä ei olekaan enää vain silmämme ja katseemme, vaan sydämemme – meidän minuutemme keskus. Miten hyvin Sananlaskuissa sanotaankaan: "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (San 4:22, KR 38).
Mutta tässähän se ongelman ydin onkin! Ei vain silmieni katse, ei vain käsieni tarttuminen ja jalkojeni liike ole väärä, syntiin vievä, vaan ennen kaikkea se, mikä panee minut liikkeelle, aistimaan, näkemään, kokemaan ja tuntemaan, se onkin väärää. Miten terävästi aikoinaan profeetta Jeremia näkikään tämän perustotuuden ihmisen syvimmästä: "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" (Jer 17:9, KR 38). Siksi vaikka haluan olla pohjia myöten vilpitön ja puhdas ja vaikka teen mahdollisimman lujia päätöksiä suunnata katseeni, käteni ja jalkani oikeaan, en sittenkään siihen pysty. En ainakaan, jos vähänkin suostun näkemään oman sisimpäni todellista olemusta ja siellä liikkuvia mielialoja, tunteita, haluja. Minun on pakko myöntää, että Jeesuksen antama ihanne, malli on aivan liian ylivoimainen. Jos otan Jeesuksen sanat kirjaimellisesti minun olisikin - ei vain kuohittava itseni, vaan myös repäistävä molemmat silmäni, molemmat jalkani ja molemmat käteni ja lopulta katkaistava kaulanikin. Ja kaikesta siitä huolimatta ei minun syvimmässä sisimmässäni oleva pahuuden voima ja virta lakkaa kuohumasta.
Miten terävästi tämän näkikään aikoinaan kirkkoisä Augustinus: "Iljettävä oli pahuuteni, mutta minä rakastin sitä, rakastin turmiota, rakastin lankeemustani. Minä en rakastanut sitä, mihin lankesin, minä rakastin itse lankeemustani." Hän tunnusti myös: "Sinä panit minut omien kasvojesi eteen, että minä näkisin, kuinka inhottava, kuinka ruma ja likainen, kuinka saastainen ja haavoja täynnä minä olin." Samoin toinen kirkkoisä Hieronymus kirjoitti itsestään: "Paastoaminen pani kasvoni kalvakkaiksi, mutta viilentyvässä ruumiissa asustava mieli hehkui pyyteistä, ja lihassani, jo ennen omistajaansa kuoleutuneessa lihassa riehui himojen palo."
Jeesus paljastaa näillä rajuilla sanoillaan ihmissydämen. "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois." Mutta mitä todella teen, kun se vain viettelee! Meidän on mahdotonta saada revittyä irti itsestämme sydämemme pohjalla olevaa pahuutta. Teimme kuinka äärimmäisiä tekoja tahansa, aina tavalla tai toisella sisimpämme intohimot nousevat esiin. Ne seuraavat meitä kuin oma varjomme. Meistä itsestämme ei ole itsemme puhdistajiksi. Emme ole puhdassydämisiä! Miten hyvin Johannes kirjoittikaan: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä" (1 Joh 1:8). Uskovana olemme kenties luulleet uskon tiemme alkupuolella, että Pyhä Henki puhdistaa täysin pahan sydämemme. Mutta vähitellen olemme huomanneet, että vanha turmeltunut luonto nostaa päätään ja käyttää joka ainoaa sopivaa tilaisuutta hyväkseen saadakseen meidät lankeamaan. Joudumme myöntämään, että meidän sisimpämme on aivan kauhea: Samaan aikaan huomaamme kuinka hanakasti olemme iloitsemassa omaan laskuumme ja luulemme olevamme jo niin ja niin pitkällä! Olen mielettömässä tilanteessa. Ei auta oma apumme, muu apu täytyy saada."
Mikä nyt eteemme?
Augustinus ilmaisi tämän ainoa toivon seuraavalla tavalla: "Katso, minä en peitä haavojani. Sinä olet lääkäri, minä sairas. Sinä olet armollinen, minä armon tarvitsija." " Ja minun ainoa toivoni on yksistään sinun ylen suuressa laupeudessasi." "Ainoa toivo, ainoa luottamus, ainoa varma lupaus on vain sinun laupeutesi."
Kristitty onkin sellainen ihminen, jonka on saatava joka päivä kuolemaansa asti syntinsä anteeksi. Tämän anteeksiantamuksen tuoman rauhan ja turvallisuuden pohjalta hän jaksaa myös taistella synnin viettelyksiä vastaan ja joskus jopa voittaakin niitä.
Siksi kilvoituksemme koostuu jokapäiväisestä katumuksesta ja uskosta, parannuksenteosta ja kiitoksesta. Saamme yhä uudelleen todistuksen lapseudestamme keskelle kurjuuttamme ja samalla kehotuksen: älä uudelleen enää tee syntiä, vaan valvo! Nämä kaksi, anteeksiantamus ja kannustin kilvoitteluun, kuuluvat yhteen. Siinä kamppailussa on meidän kasvumme kristittyinä Näin ainoa mahdollisuutemme on jatkuvasti katua Herran edessä ja samalla nostaa uskon katseemme hänen puoleensa, joka antoi ainoan Poikansa syntiemme tähden kuolemaan. Meidän parannuksemme "on huutoa syvyydestä, heikon huutoa, hätähuutoa. On aivan varmaa, että sellaiseen Herra vastaa ja näyttää uskon silmälle – olkoon tämä vasta vaikka arkana luomiaan raottava – ihmeellistä Poikaansa Kristusta ja nostaa huutavan syvyydestä yhteyteensä. Silloin nousee tämän sydämestä kiitos: minäkin suuri syntinen, minäkin ruhjottu, ahdistunut, langennut ja lankeava, minäkin, jolla ei ole ansion alkeitakaan, saan omistaa Vapahtajan" (Osmo Tiililä, Yön jälkeen aamu, 118).
Uskalla nähdä oman sydämesi perinpohjainen turmellus. Lakkaa salaamasta ja puolustamasta sitä. Älä kiistä, ettetkö olisi synnin monin tavoin vääristämä ihminen. Miten hyvin tämän sanoikaan vanha Siionin virsi: "Ei sateet, salamatkaan, ei liekit palavatkaan sen aatamillisuutta voi murtaa, luoda uutta. Lyö Mooses vasaralla: Se itkee iskun alla, vaan kuritus kun laantuu, se entiselleen taantuu" (64).
Synnintunnustus
, vaan syvä kyvyttömyytemme toteuttaa sitä, minkä kyllä tiedämme oikeaksi. Meillä ei ole edes useinkaan halua siihen. On toki hetkiä jolloin haluamme taistella. Paavali kuvaa terävästi tätä kamppailua . "En ollenkaan ymmärrä itseäni - Tiedän aivan hyvin tekeväni väärin. Omatuntoni syyttää minua. Myönnän lain käskyt oikeiksi, vaikka jatkuvasti niitä rikon. En voi itselleni mitään: sisimmässäni oleva synti on minua voimakkaampi, ja se saa minut tekemään pahaa. Tiedän olevani pohjiani myöten turmeltunut, eikä minussa itsessäni - itsekkäässä vanhassa minässäni - ole mitään hyvää. Vaikka kuinka yritän, en pysty elämään oikein. Tahdon, mutta en voi. Kun haluan tehdä hyvää, siitä ei tule mitään ja kun yritän olla pahaa tekemättä, sorrun siihen kuitenkin… Tilanne on kestämätön... Olen epätoivoinen - kuka vapauttaa minut tästä kuoleman kierteestä?" (Elävä uutinen Room 7:15-25).
Vastaus tähän tuskaiseen kipuiluun löytyy samasta Roomalaiskirjeestä: "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti… Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä… hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi… sillä nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen" (Room 5:6, 8, 9,11). Siksi "mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa* (Room 8:1).
Miten Daavid rukoilikaan langettuaan syvästi syntiin: "Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. (Ps 51:11-14, KR 38).
Tämän pitemmälle emme koskaan tässä elämässä pääse. Emme edes silloin, vaikka kamppailemme kuinka totuudellisesti syntien himoja ja haluja vastaan. Ja ilman muuta haluamme kamppailla!
Jokaisen meidän sisimmässämme on jotain perinpohjin ja lähtemättömästi vinoutunutta. Siellä on ns. musta alue, jota emme halua päästää valoon, mutta josta nousee kaikenlaista kurjaa tietoisuuteemme. Se on meissä synnynnäistä. Mitä tehdä? Mistä apu? Olemme aivan kuin kahden tulen välissä.
Nyt Jeesus noilla rajuilla sanoillaan haluaa auttaa meitä kohtamaan tämän oman sisimpämme mustan ja pelottavan alueen. Hän haluaa meidän nimeävän sen avoimesti ja myöntävän, että itse olemme täysin avuttomia auttamaan itseämme.
Jatkuva anteeksiantamus
Nyt Jeesus kutsuu meitä pahuuttamme sovittavan ja peittävän rakkautensa alle. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon" (Matt 11:28). Miljoonat meidän sukupolvemme keskellä ovat kokeneet tämän ja kokeneet sen kerta toisensa jälkeen.
Jeesus Kristus ei kitke meistä pois tätä pahuutta juurineen ennen kuin vasta ruumiillisessa kuolemassa. Mutta kun hän vakuuttaa anteeksiantamustaan, hän kutsuu meitä läpi koko elämämme kestävään taisteluun tätä oman sydämemme pahuutta ja sen monia ilmentymiä vastaan.
Nyt tiedämme, että syntisellä on pelastaja, mutta omasta mielestään synnittömällä ei ole, sillä ei hän tarvitse sellaista. Hän luulee selviävänsä omillaan. Syntisellä on aina pelastus Kristuksessa Jeesuksessa. Kun olemme nähneet jotain sydämemme todellisesta turmeluksesta, ei meillä ole enää sanaakaan puolustukseksemme. Ja niin saamme kokea, että totisesti Herra armahtaa ja auttaa.
Vanhassa Andreas Kreetalaisen suuressa katumuskaanonissa on seuraavanlainen tunnustus: "Niin kuin ryöväri minä huudan sinulle: Muista minua. Niin kuin Pietari minä menen ja itken katkerasti. Niin kuin publikaani minä pyydän: Vapahtaja, ole minulle armollinen. Niin kuin syntinen nainen, minä kastelen kyynelillä. Ota vastaan minunkin valitukseni niin kuin kerran otit vastaan kanaanilaisen vaimonkin valituksen.
Jumalan Karitsa, joka otat pois kaikkien synnit, ota minultakin synnin raskas ies ja laupeudessasi anna minulle katumuksen kyyneleitä. Oi Jeesus, minä lankean sinun eteesi. Ole minulle armollinen. Älä käy tuomiolle kanssani osoittaen tekojani, vaatien tiliä sanoistani ja tutkien pyrkimyksiäni, vaan laupeudessasi pelasta minut.
Valtias, sinä syvin elämän lähde, avaa minullekin puhtaiden vesisuontesi virrat. Sinusta tulvii elämän virta. Oi Vapahtaja, minä huudan sinulle armoa anovan syntisen naisen tavoin: Anna minullekin, rukoilevalle, syntieni päästö! Armahda minua ja anna minun laulaa niin kuin Daavid laulaa: Anna minulle jälleen autuutesi ilo.
Vaikka enemmän kuin kukaan muu olen syntiä tehnyt, niin ota vastaan minutkin, laupias Vapahtaja. Sinua ainoata vastaan olen syntiä tehnyt ja harjoittanut laittomuutta. Armahda minua. Anna minun niin kuin ryövärin kuulla laupias äänesi: Totisesti, olet minun kanssani paratiisissa. Älä vaadi minulta parannuksen arvoisia hedelmiä, sillä voimani on minussa rauennut
Psalmin 22 äärellä voimme tunnustaa tänään:
Koska, sinä, Jeesus huusit: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit, ei minun tarvitse joutua hyljätyksi helvettiin (22:1).
Koska sinä, Jeesus, sanoit olevasi maan mato, etkä enää ihminen, ei minun tarvitse hajota oman elämäni tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen (22:7)
Koska sinä, Jeesus, olit kansasi hylkäämä, ihmisten pilkka, ei minun tarvitse pelätä ihmisiä eikä sitä, että he hylkäävät minut (22:7).
Koska sinä, Jeesus, koit ilkkumista ja sait kuulla ivaa: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!", niin ei minunkaan tarvitse masentua, vaikka en menestykään eikä minun rukouksiini vastat (22:8-9)..
Koska sinä, Jeesus, koit, ettei kukaan sinua auta, ei minunkaan tarvitse pelätä yksinäisyyttä (22:12).
Koska Jeesus, sinun kätesi ja jalkasi olivat runnellut, ei minun tarvitse enää repäistä irti jäseniäni syntieni viettelysten tähden (22:17).
Kiitos, ettet sinä halveksinut heikkoa etkä karttanut kurjaa, et kääntänyt pois kasvojasi vaan kuulit, kun huusin (22:25).
Kiitos Jeesus, että sinä olet tämän tehnyt ja nyt kaikki on täytetty (22:32; Joh 19:30).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti