Kuka on lumonnut teidät?

Olen miettinyt, että onko totuus
vähempi arvoinen, kun valheet paljastetaan,
vai mistä oikein on kysymys, kun nousee
hirvittävä meteli siitä, kun ei enää uskota kaikkeen
mitä tarjoillaan kristillisyyden nimissä?

Jos kaikki olisi totta mitä puhutaan ja tehdään, niin
ei meitä silloin Raamatussa käsketä arvostelemaan
kaikkea! Varsinkin tänä aikana, kun
kokemuskristillisyys on päässyt valtaan yhä
enenevissä määrin.

Olen miettinyt tuota kokemuksiin ja elämyksiin
mieltymistä, ja tullut siihen tulokseen,
että Jumalan Hengestä syntynyt ihminen ei
saa hengelleen virvoitusta mistään väärennyksestä.

Se mitä kokemuskristillisyys antaa, on sielullista
kuohuntaa, hetkellistä mielenmaailman huumaa,
ja aistillista nautintoa. Niillä eväillä ei
elämänkoetuksissa taistella, vaan niistä tulee sitä
ylimääräistä taakkaa kannettavaksi, jonka nimi on
masennus.

Todellinen kristillisyys, joka koskee VAIN
uudestisyntyneitä kristittyjä; armahdettuja
syntisiä ihmisiä; perustuu totuuteen, Jeesuksen
täytettyyn työhön ja Jumalan Sanan
väärentämättömään ravintoon. TOTUUS ILOITSEE
vain TOTUUDESTA toisten totuudessa olevien kanssa!
Ei se iloitse vääryydestä ja valheesta laumasieluna!

Todellisuudessa on kysymyksessä valhekristillisyys,
joka ei voi kestää totuutta, kun aistillinen
uskonnollisuus paljastuu.

Onko niin, että on kysymyksessä tavallisten
Jumalattomien ihmisten joukko, jotka
joistakin salatuista motiiveista johtuen
tuntevat mieltymystä kokemususkontoon,
joko harrastelijoina tai eliittijoukkona?

Mitään muuta selitystä en ole vielä löytänyt
näille evankeliumin vääristelijöille ja
heidän puolustajilleen, jotka törkeästi
pilkkaavat Jumalaa puheillaan ja
teoillaan, joita he kehtaavat väittää
Jumalan teoiksi.

Totuus on kuitenkin se, että ne ovat
toisen voiman kautta aikaansaatuja
tekoja ja ilmiöitä, jotka tarjoillaan
harhaanjohdetuille ja totuudesta poikenneille ja
tietämättömille ihmisille, muka Jumalan tekoina.
Sielunvihollisen ovelimmista ovelin konsti,
pitää ihmiset yhä omanaan valheen avulla!

Tätäkö ei saa sanoa? Miksi ei?
Edustusnaiset ja miehet sitten esiintyvät
maailman markkinoilla kuin filmitähdet loistaen,
mieleltään turmeltuneina oppaina UUSIIN lumouksiin.
Avaa silmäsi, näe! Katso tarkemmin näitä valheen
sanansaattajia, kyseenalaista heidän touhunsa:

Jumalan todelliset teot ja Jumalan ihmiset kyllä kestävät
arvostelut ja pinnan raaputtelut, mutta kestävätkö nämä?
Mitä vääryys puolustaa henkeensä ja vereensä asti, kun Jumala
käskemällä käskee koettelemaan ja arvostelemaan kaikki?

Mitä vääryys vaalii, ja mikä se on, joka vähenee
valheen paljastuessa, kun valhetta pitää puolustaa?
TOTUUS ei vähene, vaan enenee, kun valheet paljastuvat!
Sekö on se järkytys, kun nämä valheen edustajat ovat
Ihmisiä joilla on NIMI; joista heidät tunnetaan?

Heidän nimiensä lausuminen tai paljastaminenko on se
kauhistus, pelätäänkö sen ”oman totuuden” joutuvan häpeään?
Pitäisi olla päinvastoin, jokainen valehtelija on nimettävä,
kansalle varoitukseksi. Vai onko kysymys
valheriippuvaisuudesta, onko se elämän tuki,
elämänvalhe, että jaksetaan olla ja jatkaa olemista.?

Onko aika jo niin lyhyt, että antikristus milloin vain
ilmoittaa valtaan astumisensa persoonana?

Mitä tekee silloin vääristetyn kristillisyyden kannattaja,
totuuden paljastuessa räikeällä tavalla?
Se kantaa ihmisen nimeä.

Totuus on aina alaston, siksi
se on epämiellyttävää katseltavaa.
Vähemmistönä se ei saa, eikä odotakaan,
kannatusta enemmistöltä, niiltä, jotka ovat
tottuneet valepukuihin ja naamiaisiin.

Jumalan Sanan ja hengen valossa
kaikki valhepuvut ja naamarit tulevat
riisutuiksi ennemmin tai myöhemmin.
Eikä silloin auta mikän luikerelu.