Aja-tus

haavoissasi,
kuollut
saa elää

vajaa mittaisena
ihmiskunnan vainiolla
viheriöidä

yhden
kesän
kaksi talvea

ilman
kevättä
ja syksyä

David Pawson: Kirkko irti valtiosta

Sinä Sanoit:
Yksi ajatus mikä minua tässä ja muissa keskusteluissa kovasti häiritsee on se>>>

Minä sanon

Täydellisitä opettajaa ei löydy,
vaikka Paavali on suoskkini,
mutta varmasti hänkin teki
virheitä.

Oikeastaan virheitten tekeminen
tai niitten etsiminen;
ei ole nyt se pointti - vaan kysymys on
saarnataako Jeesusta Kristusta?



Lainaan tähän Ristin Voiton
kirjoituksesta David Pawsonin käynnistä,
kun hän noin vuosi sitten vieraili Pirkkahallissa

Helatorstaina vieraili Tampereen Pirkkahallissa englantilainen
teologian tohtori David Pawson. Hän esitti ajatuksia herättävän väitteen:
”Seurakunta, joka elää 1500-lukua, tulee kuolemaan 2000-luvulla.”
Jääköön tämä puhujan arvio punnittavaksi tulevaisuudessa.
Pawsonin väite herätti kuitenkin mielessäni kysymyksen,
ovatko vanhoillisuus ja pysähtyneisyys yleensä kristillisyydelle
ominai-sia piirteitä.


'Uudistuva kristillinen seurakunta uskaltaa elää rohkeasti tässä ajassa.
Se uskaltaa tarkastella julistustaan ja sitoutua myös käytännössä
Jumalan Sanaan. Uudistuva seurakunta pyrkii vaikuttamaan ympärillä
olevaan yhteiskuntaan. Lisäksi se on avoin tarkastelemaan toimintansa
muotoja ja tekemään tarvittavia muutoksia – luopumatta kuitenkaan
seurakunnan hengellisistä juurista.
Pysähtyneisyys ja muutos ovat kiinni yksilöistä. Jokainen ihminen
itse tekee viime kädessä ratkaisevan valinnan suhteessa muutokseen.
On piristävää tavata esimerkiksi vanhus, joka iästään huolimatta katsoo
toivorikkaana ja uudistuneella mielellä tulevaisuuteen.
Niin tulee seurakunnankin tehdä.
http://www.ristinvoitto.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011699
--------- -------- ---------


Muutoksissa ja uudistuksissa ei ole mitään vikaa, kun
Jumalan Henki vaikuttaa ne, mutta kun ihminen asioi,
ollaan vaan kuin "edustus kurssilla", jotta olisi näyttöä
kuinka meillä pyyhkii hyvin.

Jumalan Kansa on edelleenkin maan hiljaiset,
jopa jo ennen 1500 lukua.
Se koostuu kaikista niistä, jotka ovat aina tarvinneet
Parantajaa, että voisivat elää hetkestä toiseen,
ihmisinä ihmisten keskellä.

Jumalan Kansa ei ole mikään rautainen koneisto,
jota rassataan ja jota automatisoidaan
tulevaisuutta ja taivasta kohti. Jumalan Kansa
on armahdettujen syntisten joukko,
joilla on kaikkensa Kristuksessa, aina.
Kristus Jeesus Yksin, on koko vanhurskaus,
omat yrittämiset haisevat.

David Pawsonin henki ohjaa pois
Kristus-keskeisyydestä ihmis-keskeisyyteen,
DP:n henki ohjaa kokemukselliseen kristillisyyteen
joka saadaan mittoja täyttämällä,
eikä Jeesuksen Kristuksen Täydellisenä Lahjana.

David Pawson: Kirkko irti valtiosta

David Pawson on arvostettu raamatun opettaja,
ei ainoastaan ikääntyneitten kristittyjen parissa,
vaan myös nuorempien, ja yksi syy on
se, että hän opettaa uskovien kastetta,
eikä lapsikastetta.

DP ei ole mikään tavallinen karismaatikko, joka olisi
saavuttanut suosionsa erilaisten ihmeitten ja
ilmiöitten varjolla, parantaen sairaita ja kaataen rukouksella.
DP panostaa opetukseen.

Jumalan Sanaan perehtyminen ja sen tutkiminen
on todella tärkeää, emmehän kristittyinä elä vain
leivästä ja ihmeistä. Jos opetus on raitista ja
evankeliumi tuodaan väärentämättömänä
kansalle esiin, niin siihen ei voi olla sanomatta muuta
kuin, kiitos Jeesus.

Valitettavasti raittiita sanan opettajia
on hyvin harvassa.

David Pawson osaa puhumisen taidon. Hänen meriittilistansa
on erinomainen. Hän tietää mitä puhuu ja kuinka tuoda asiat esiin,
niin että se, mitä hän sanoo, osuu maaliinsa. Opettajilla on suuri vastuu,
siksi ei Jaakobin kirjeessä turhaan sanota: veljeni, älkööt aivan
monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme
sitä kovemman tuomion.

Kuuntelin joku aika sitten Artturi Kukkulan puheita.
Hän on helluntaiherätyksen arvostettu patriarkka ja opettaja,
ja 95 vuotiaaksi päästyään hän on varmaan ehtinyt
opettaa tuhansia ja tuhansia.
Hyvä puhuja hän on, ja osaava. Hänkin tietää miten
puhutaan, ja miten asia tarjoillaan ihmisille ja kuinka
siinä samalla tarjoillaan se perkeleellinen tappava myrkky.
Samoin on David Pawsonin hienoissa puheissa.
Tappava myrkky on niin hienosti sekoitettu,
että sen nielee teologiaan perehtyt eksperttikin,
ja yksi ja toinen akateemikko ja moni maallikkokin.

Mitä valtion antikristillisyyteen tulee, sitä tuskin tarvitsee
kansalle vakuutella, uskon asioista ulkopuolella olevat
eivät siitä välitä, ja uskovaisille se on selviö, ainakin pitäisi olla,
koska valtiohan toteuttaa raamatusta irti olevaa linjaa, siksi
sen antikristillinen linja ei ole mikään yllätys. Päinvastoin,
yllätys olisi se, jos raamatun linjaa kysyttäisiin.

Jumalan kansahan elää täällä maailman keskellä,
vaikka eivät olekaan maailmasta. Jumala on heidät
voittanut ja on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
He jotka ovat maailmasta, puhuvat niin kuin maailma puhuu,
siksi maailma kuulee heitä.

.Jumalan kansa tuntee totuuden hengen
ja eksytyksen hengen.

Moni erehtyy koska katsoo ihmiseen. Ja lumoutuu.

Jesaja sanoo,
Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat,
monet kiedotaan ja vangitaan.
Niinpä on Herran sana oleva heille:
"Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle,
läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle,
milloin siellä, milloin täällä", niin että he
kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat,
että heidät kiedotaan ja vangitaan.
Paavali sanoo Galatalaiskirjessä
Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin
eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

David Pawson ei ole poikkeus noista läksyttäjistä.
Ihmiset ovat aina tahtoneet ansaita kaiken, siksi
lahjavanhurskautta on vaikea sulattaa, siihen
on apostolien ajoista lähtien oltu lisäämässä
lain vaatimuksia. Ihmisteoilla ei taivasta
saavuteta, vaikka DP pyhyysvaatimusta
opettaa, ja siten mitätöi Kristuksen täytetyn
työn ja samalla ovelasti riistää Lutherinkin
opetukset yksin uskosta yksin armosta.
Näin tehdessään DP kääntää opetuksensa
uskoon joka vaatii tekoja, näyttöä kokemuksia.

Jumala on viisaudessaan laittanut kristikansalle
rajoja. Yksi niistä on valtion kirkko, ja nämä rajat
eivät kaadu ihmisten tahdosta ja vaatimuksista.

Voi olla, että porttokirkko jääkin valtion ulkopuoliseksi,
omaksi suureksi rajattomasti koettavaksi uskonnoksi, kun taas
”Vanhat Lutherilaisparat” seuraavat nöyrää Jeesusta Kristusta.

David Pawson: Kirkko irti valtiosta

<<<missä alkuseurakunta eli ja kasvoi vainojen keskellä Rooman imperiumissa,
monet nykykirkot ovat kansankirkkoja ja kristinusko on valtion virallinen uskonto
. Pawson kuitenkin korosti, että “valtionkirkkojen” aika alkaa olla ohi.
-Elämme nyt demokraattista aikaa<<<<<<<<<<<<


Kyllä on järkyttävää tekstiä! Tähän kaikkeen kauheuteen
on pikkuhiljaa tultu.Vuosia ovat perkeleen asiamiehet
rakentaneet tätä äärikarismattista eksytysvaltaa, mikä
nyt on meneillään.

Mitä tekemistä demokratialla on Jeeuksen seuraajien kanssa?
Ei sitten niin mitään! Demokratiahan on kansanvalta,
josta voidaan sanoa niin kuin eräästä artikkelista luin,
Demokratia on sitä kun kaksi sutta ja lammas
päättävät että mitä syödään päivälliseksi.

Filippiläiskirje:
3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa,
ja sieltä me myös odotamme
Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.

David Pawson on todellakin oikein Iso ja Ovela Paha Susi,
kun artikuloi perkeleellisiä opetuksiaan.
Kuinka tämä mies on voinut saada niin suutra suosiota
kristikansan keskuudessa suomessa ja muuallakin maailmalla,
ihmettelen ettei kukaan kyseenalaista hänen juttujaan,
ovatko ihmiset täysin sokeita?

David Pawson: Kirkko irti valtiosta

Kirkko irti valtiosta

Uusi Elämä Nro 6-7/2007



Jumala kutsuu kristittyjä uudistukseen

Taivas TV 7:stä tunnettu Raamatunopettaja David Pawson on vieraillut
Suomessa aiemminkin, ja hänen Raamatunopetustaan pidetään perusteellisena
ja tarkkana. Pawson kutsui kristittyjä ‘saattamaan loppuun Lutherin uskonpuhdistuksen’.
Hän ei epäröinyt osoittaa niitä heikkouksia joita näki Lutherissa, muttei myöskään
jättänyt korostamatta uskonpuhdistuksen valtavaa merkitystä kristikunnalle
. Pawson kutsui kuulijakuntaa tarkastelemaan kristillistä kirkkoa myös historiallisesta
perspektiivistä käsin.

Hän muistutti, että siinä missä idän ortodoksinen kirkko on pitänyt julistuksensa keskiössä
ylösnousemusta, läntinen kirkko, roomalaiskatolinen etunenässä, on nähnyt
Jeesuksen kärsimyksen keskeisenä. Molempia näkökulmia tarvitaan
. “Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman
kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta
nyt, kun olemme sovitetut.”

Pawson kertoi olevansa henkilökohtaisestikin velassa Lutherille,
jonka Roomalaiskirjeen kommentaaria kuunneltuaan John Wesley,
englantilainen kirkonmies, koki herätyksen 1700-luvulla. Metodistikirkon
perustaja keräsi ympärilleen ryhmän miehiä, joista yksi oli David Pawsonin
esi-isä John Pawson. -Siitä lähtien esi-isäni ovat olleen evankeliumin saaarnaajia,
Pawson totesi. Metodismin perinnön mukaisesti Pawsonkin korosti
puheessaan pyhityksen merkitystä.

Uuden testamentin pappeus on yleistä pappeutta

David Pawson korosti useaan otteeseen puheessaan pyhän elämän
merkitystä kristityille.m -Jumala kaipaa pyhää kansaa joka ottaa
riskejä ja elää uskonsa todeksi. Pawson korosti, että siinä missä
vanhan liiton pappeus oli vain joillekin varattu, uuden liiton pappeus
on yleistä pappeutta.
Jokaisella kristityllä on oma paikkansa ja tehtävänsä seurakuntaruumiissa.
-Uskon, että olemme kaikki pappeja. On Pyhän Hengen tehtävä
näyttää, mikä on paikkasi ja tehtäväsi Kristuksen ruumiissa.
Hengellisen johtajuuden suhteen Pawson korosti vanhimmistotyön
merkitystä. -”Yhden miehen” seurakuntien aika on ohi; johtajia tulee olla
useita, niin että johtajuus on tiimijohtajuutta.

-Helluntailiikkeen alkuaikoina Norjassa erään seurakunnan pastorilta
kysyttiin, kuinka monta jäsentä hänellä on seurakunnassaan.
Hän vastasi: “noin 300”. -”Entäs seurakunnan työntekijöitä?”
-”Sama luku”. -Tätä Pyhä Henki haluaa, Pawson painotti.
-Oletko jo löytänyt lahjasi ja kutsumuksesi Kristuksen ruumiissa?
Pawson haastoi.


2000-luvun kirkon on oltava vapaa valtion ohjauksesta

Pawson kuvasi kuulijakunnalle kristillisen kirkon historiaa. Siinä
missä alkuseurakunta eli ja kasvoi vainojen keskellä Rooman imperiumissa,
monet nykykirkot ovat kansankirkkoja ja kristinusko on valtion virallinen uskonto
. Pawson kuitenkin korosti, että “valtionkirkkojen” aika alkaa olla ohi.
-Elämme nyt demokraattista aikaa, ja hallitukset tulevat yhä
liberaalimmiksi. Lainsäädännöt ovat muuttumassa jopa antikristilliseen
suuntaan. Meidän tulee valmistaa ihmisiä aikaan, jolloin valtio on antikristillinen.
-Eräs hallinnollinen organisaatio kerää tietoja kristityistä johtajista
Englannissa; heidän yksityisestä ja julkisesta elämästään..

-On tärkeää, että pyhitymme uskon kautta. Pawson korosti seurakuntien
itsenäisyyden merkitystä tulevina aikoina.
-Emme saa olla millään tavalla valtion hallinnosta riippuvaisia.
-Kerron jatkuvasti seurakunnille, että heidän on työskenneltävä
kohti itsenäistä taloudenpitoa. Seurakuntien on kyettävä itsenäisesti
viemään sanomaa eteenpäin. 2000-luvun seurakunnan
on oltava vapaa valtiosta. Seurakunnat, jotka eivät tee näin, eivät selviä,
Pawson määritteli.

Rakkaus Israeliin yhdistää kristittyjä

David Pawson korosti uskovista jäsenistä koostuvan seurakunnan
merkitystä. Lehtimajajuhlilla usein vieraillut Pawson tahtoi
myös kääntää kuulijoiden sydämet Jumalan omaisuuskansan puoleen.
-Monen kokemus on, että Pyhä Henki on vuodattanut heidän
sydämiinsä rakkauden juutalaisia kohtaan. Uskon, että Herra kutsuu
seurakuntaansa 2000-luvulla olemaan yhteydessä juutalaiseen
kansaansa.

-Rakastan puhua juutalaisille heidän Messiaastaan, josta Jumalan
armon tähden on tullut minunkin Messiaani!
Pawson kutsui kuulijoita näkemään Israelin veljenämme.
-Maailmassa on vain yksi kansakunta, jolle Jumala on luvannut
kansallisen hengellisen herätyksen. Eräänä päivänä “koko Israel on
pelastuva”. -Vetoan teihin, Suomen kristityt: Saattakaa päätökseen Lutherin
uskonpuhdistus, tuokaa seurakunta 2000-luvulle. Jumala kutsuu
jokaista kristittyä uudistamaan seurakuntaa.

Rakkauden nälkä - nykyajan vääristyneet rakkauskäsitykset

Rakkauden nälkä - nykyajan vääristyneet rakkauskäsitykset
Jukka Norvanto
Puhe torstaina 28.8.2008 klo 18.30 Temppeliaukion kirkossa
Kukapa ei kaipaisi sitä, että joku tulisi lähelle ja vakuuttaisi rakkauttaan. Rakkauden nälkää on jokaisella ihmisellä. Jokainen kaipaa toista ihmistä vierelleen. Rakkauden nälkä ei ole siis mikään uusi ilmiö. Jotakin samaa voitaisiin sanoa myös raamattutunnin jälkimmäisestä osasta: nykyajan vääristyneet rakkauskäsitykset. Tuskinpa ne rakkauskäsitysten vääristymät, joita nykyisestä maailmasta voimme havaita, ovat vain oman aikamme tuotetta. Ihmiskunta on alkulankeemuksesta asti etsinyt omaansa ja muistellut kärsimäänsä pahaa.

Ajattelen, että vaatisi perusteellista tutkimusta selvittää, mikä. nykyisissä rakkauskäsityksissä on omaleimaista ja erilaista kuin kaikkina aikaisempina vuosisatoina vallinneissa rakkauskäsityksissä. Tässä raamattutunnissa en ryhdy sellaiseen arviointiin. Esille on kuitenkin syytä nostaa yksi asia, joka selvästi näyttäisi olevan nykyään toisin kuin aikaisempina vuosisatoina.

Jos näet omasta ajastamme etsii seikkoja, jotka näyttävät olevan uuttaa ihmiskunnan historiassa, niin uutta eivät liene niinkään rakkauden vääristymät sinänsä kuin niiden saama julkisuus. Median avulla tässä maailmassa leviävät niin hyvät kuin pahatkin asiat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Ja koska jostakin syystä tunnemme viehtymystä saada tietoa mieluummin sensaatioista kuin uskollisuudesta arkielämän tehtävien hoitamisessa, Jumalan tahdon vastaiset tapahtumat ja valinnat saavat myös mediassa eniten huomiota.

Median valtava paine vaikuttaa myös kristittyjen asennoitumiseen. Se, mikä aikaisemmin oli selvästi väärin ja pahuutta, alkaa tuntua yhä oikeammalta, mitä enemmän siitä puhutaan.

George Orwellin klassikkokirjassa 1984 sekä Aldous Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa toistuu yhä uudelleen ajatus tiedotusvälineiden vallasta. Kun jotakin asiaa toistetaan muutama kymmenentuhatta kertaa, sitä aletaan pitää totuutena. Pelkkä toisto saa siis ihmiset muuttamaan mieltään ja uskomaan, mitä heille sanotaan. Sen mielipidemuokkaajat ovat toki tienneet kautta aikain.

Tiedon kulun nopeutuminen on muuttanut elämäämme nopeasti, ja voi hyvin olla, että se on osaltaan edesauttanut monien vääristymien esiin marssia, jos kohta tiedon kulku on myös mahdollistanut hyvän uutisen eli evankeliumisen levittämisen yhä nopeammin yhä useamman ihmisen ulottuville.

En siis ryhdy tässä yhteydessä tämän tarkempaan aikamme ja menneisyyden välisten eroavuuksien analysointiin. Sen sijaan koetan aluksi pohdiskella, minkälaisia ajatuksia rakkaudesta Raamatusta nousee esiin. Kun omaa aikaamme vertaa niihin, huomaa ehkä myös sen, millä tavalla rakkauskäsitykset ovat omana aikanamme vääristyneet.

Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikkea, mitä Jumala tekee leimaa hänen rakkautensa ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Jumalan toiminnan motiivina on rakkaus. Sen totuuden Jumalasta Raamattu siis paljastaa.

Kun siitä näkökulmasta tutkimme Jumalan tekoja Raamatussa, ymmärrämme, että rakkaudesta hän loi maailman ja myös ihmisen. Rakkaus oli ohjaamassa hänen toimiaan silloinkin, kun hän karkotti langenneen ihmisen paratiisista, sillä synnistä osalliseksi tulleen ihmisen ei ollut syytä syödä elämän puusta ja elää ikuisesti.

Rakkaus ohjasi Jumalaa silloinkin, kun hän antoi Nooan aikaisen maailman hukkua vedenpaisumukseen. Rakkaus sai aikaan sen, että Jumala kutsui Abrahamin Kaldean Urista ja teki tästä valitun kansan esi-isän. Rakkaus sai aikaan sen, että Jumalan lähetti profeettoja kansansa keskuuteen kertomaan sille, missä se oli kulkenut harhaan. Ja rakkaus sai aikaan senkin, että Jumalan oma Poika tuli ihmiseksi ja kärsi rangaistuskuoleman puolestamme ristillä sekä voitti ylösnousemuksellaan kuoleman, Saatanan ja synnin vallan. Rakkaus sai aikaan sen, että apostolit lähetettiin viemään pelastuksen sanomaa kaikkialle maailmaan. Ja Jumalan rakkaus saa aikaan sen, että koko ihmiskunta joutuu kerran viimeiselle tuomiolle Jeesuksen tuomittaviksi, joko taivaaseen tai helvettiin.

Raamatusta Jumalan rakkaus paljastuu myös siten, että hän pitää sanansa loppuun asti. Rakkaudessaan meitä kohtaan hän on huolehtinut myös siitä, että hänen sanansa on säilynyt omaan aikaamme asti, niin että voimme oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja päästä Jumalan lapsiksi.

Ehkäpä aiheemme kannalta oleellisinta on kuitenkin se, mitä Johannes sanoo 1. Joh. 2:4-5:ssa: "Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään."

Jumalan rakkaus saavuttaa siis silloin ihmisessä päämääränsä, kun ihminen suuntaa elämänsä Jumalan tahdon mukaan eli ottaa ohjenuorakseen Jumalan käskyt. Se tarkoittaa siis sitä, että ihminen alkaa toimia alkulankeemuksen vastaisesti. Sen sijaan, että hän pitäisi tunteitaan tai päätelmiään ohjenuoranaan, hän antaakin Jumalan tahdon ohjata elämäänsä.

Tämä meidän kannattaa huomata nyt aivan erityisesti. Rakkaus näkyy Jumalan tahdon kunnioittamisena. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että ellen etsi elämässäni Jumalan tahtoa, en silloin myöskään rakasta.

Tiedät varmaankin hyvin, että nykyaikana emme halua ajatella, että Jumala on rakkaus eli että Jumalan toiminta määrittää meille sen, mitä rakkaus on. Sen sijaan omana aikanamme yhä useammin tahdomme ajatella, että rakkaus on Jumala. Ei ole ollut vaikea nähdä, mitä siitä on seurannut. Toiminnan ja valintojen lähtökohdaksi onkin tullut viime kädessä se, mikä ihmisestä tuntuu hyvältä. Niinpä joku sanoo rakkauden vaikuttaneen sen, että hänen oli hylättävä puolisonsa ja otettava itselleen paremmalta tuntuva kumppani. Silloin rakkaus korvaa Jumalan tahdon olla uskollinen puolisolle ja kärsiä tämän rinnalla erämaan kuivuudessakin.

Ei ole vaikea nähdä, mitä on seurauksensa siitä, kun rakkaus nostetaan jumalaksi. Siitä tulee epäjumala, joka turmelee ja tuhoaa elämää ympärillään, niin kuin kaikki muutkin epäjumalat tekevät.

Minusta näyttää siltä, että suurin oman aikamme rakkauden vääristymistä onkin vallitseva ymmärrys itse rakkaudesta. Rakkaudesta on tullut se, joka määrittelee myös oikean ja väärän. Kun kymmenvuotiaalta lapselta kysytään, mikä on oikein ja mikä väärin, hän saattaa aivan vilpittömästi vastata oikean olevan sitä, mikä tuntuu hyvältä ja väärän sitä, mikä tuntuu pahalta. Usein tosin tuntuu siltä, etteivät vanhemmatkaan kovin toisella tavalla ajattele. Hyvältä tuntuminen riittää kovin usein perusteeksi toimillemme ja valinnoillemme.

Se on ikävää, sillä ihminen ei ole sitä, mitä hän syö, vaan sitä mitä hän valitsee.

Kovinpa harvoin mediassa asetetaan edes kyseenalaiseksi julkimoiden toilailua, kun he rakkauteen vedoten vaihtavat puolisoaan. Rakkauden nimissä on oikeus hylätä ihmiset, joiden kanssa on luvattu kestää niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.

Rakkaus näyttäisi olevan siis jonkinlainen orava, joka pomppii puusta puuhun, niin ettei katsoja voi olla koskaan oikein varma, missä se on milloinkin menossa.

Palatkaamme jälleen Raamatun äärelle katsomaan, missä valossa rakkaus näyttäytyy sen sivuilla.

Kun raamattutunnin aiheena on rakkauden nälkä ja rakkauskäsitysten vääristymät, on selvää, että ajattelemme useimmiten ennen muuta sukupuolielämää tai seksiä, vaikka rakkauden vääristymiä toki on nähtävillä muillakin elämänalueilla. Jos joka viikko uhraamme miljoonia euroja sille toivolle, että voittaisimme miljoonan, kun oikeat numerot osuvat kohdalleen, niin voi täydellä syyllä pohtia myös sellaisen elämän järkevyyttä. Himo rahaa kohtaan on myös osoitusta vääristyneestä rakkaudesta. Kertoohan se viime kädessä siitä, mistä ihminen kuvittelee löytävänsä onnensa.

Rakkauden nälkä näyttäytyy useimmiten kaipuussa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun sellainen, läheisyyteen suostuva ihminen löytyy, tunteet valtaavat mielen niin, että kysymys oikeasta ja väärästä unohtuu. Oikeaksi muuttuu se, mikä tuntuu hyvältä.

Jumala on Raamatussa kertonut ihmiselle, miten tämän tulisi elää ollakseen parhaalla tavalla hyödyksi niin lähimmäisilleen, itselleen kuin Jumalan valtakunnallekin. Tämä näkökulma merkitsee myös sitä, että ihminen siirtyy seksuaalikysymyksessäkin pois keskuksesta. Lopultakaan tässä maailmassa ei ole tärkeintä se, mitä ihminen saa tai mitä ihmiselle kuuluu. Ihminen ei ole milloinkaan ollut maailman keskus, vaikka hän on alkulankeemuksesta saakka niin kuvitellut.

Se, mitä Raamattu sanoo ihmisen seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta, on tarkoitettu Jumalan ihmisille opastukseksi, jotta he senkin lahjan avulla voivat kirkastaa Jumalan kunniaa. Jumalan kunnian kirkastaminen on koko maailmankaikkeuden tarkoitus. Jumala on sen alku, tarkoitus ja päämäärä.

Raamatullinen seksuaalietiikka eroaakin kaikesta muusta etiikasta juuri tarkoituksensa ja päämääränsä vuoksi. Lähtökohtana ei olekaan ihminen, vaan Jumala. Kaikki, mitä ihmisessä on, on alun perin luotu Jumalan kunniaksi. Siksi luomiskertomuksessa sanotaan myös ihmisen luomisen jälkeen näin 1 Moos 1:31:ssa: "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää."

Kaikki, mitä Jumala oli tehnyt, oli hyvää. Hyvää oli siis myös se, että ihminen oli luotu mieheksi ja naiseksi. Hyvää taas Raamatun mukaan on se, mikä kirkastaa Jumalan kunniaa.

Jumalan kunnia kirkastuu näin siinä, että ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi.

Jo pelkästään tästä totuudesta on valtavasti seurauksia myös omaan elämäämme. Se, että olet mies, on Jumalan antama lahja. Siksi miehen ei tarvitse hävetä miehuuttaan eikä vastaavasti naisen naiseuttaan. Kristillisissä piireissä olemme sellaiseenkin langenneet kovin usein. Niinpä, kun luemme esim. Laulujen laulusta eli Korkeasta veisuusta jakeita, joissa vain yksinkertaisesti iloitaan siitä, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja siitä, että he tuntevat vetoa toistensa puoleen, tulemme helposti jotenkin vaivautuneiksi. Kaiken kaikkiaan Raamattu on paljon seksuaalimyönteisempi kirja kuin useimmat sen lukijoista.

Seksuaalisuus on Jumalan keksintöä, ja siksi siitä iloitseminenkin on kiitoksen antamista Jumalalle eli hänen kunniansa kirkastamista. Itse asiassa kaikki Jumalan antamat lahjat tuovat ihmiselle iloa. Jumala ei ole suinkaan ilon pilaaja vaan ilon antaja.

Kuten hyvin tiedämme, luomisen ilon ja täydellisyyden kuvauksen jälkeen Raamattu kertoo myös siitä ikävästä, joka maailmaan tuli, kun ihminen tahtoi tulla Jumalan vertaiseksi. Raamatun kolmas luku kertoo tapahtumasta, jota tahdon kutsua syntiinnousemuskertomukseksi. Siinähän kerrotaan ihmisen halusta nousta Jumalan rinnalle. Siinä siis kerrotaan siitä, kuinka ihminen ottaa omat ajatuksensa, tunteensa ja himonsa valintojensa mittapuuksi Jumalan ilmoittaman tahdon sijasta.

Syntiinnousemuskertomuksessa kerrotaan myös siitä, kuinka ihminen tahtoi väistää vastuutaan tekemisistään ja sälyttää syyn jonkun toisen kannettavaksi. Mies syytti vaimoa ja vaimo käärmettä. Syyllisyyden taakan kantaminen oli ihmiselle liian raskasta.

Tuon tapahtuman jälkeen kaikki ihmisessä alkoi vääristyä, myös hänen seksuaalisuutensa. Kovin pitkään Raamattua ei tarvitse lukea eteenpäin, kun näkee esimerkkejä niin moniavioisuudesta, prostituutiosta, raiskauksista kuin muistakin seksuaalisuuden vääristymistä.

Kun Jumala oli vapauttanut Israelin kansan Moosesta käyttäen Egyptin vankeudesta, hän alkoi ensimmäisessä mahdollisessa paikassa opettaa kansalleen, miten sen tulisi vastaisuudessa elää. Kansa oli noin vuoden ajan leiriytyneenä Siinain vuoren juurella, jotta Jumala voisi opettaa sille, miten Jumalan kansan tulee elää, jotta se kirkastaisi toimillaan Jumalan kunniaa. Jumalan lain noudattaminen toisi myös iloa ja elämää kansan elämään. Jumala laki auttaisi kansaa pysymään hengissä ja myös välttämään monia vaaroja, joita elämä tässä maailmassa tuo tullessaan. Jumalan laki oli kuin pimeässä vaeltaville annettu taskulamppu, joka auttoi heitä löytämään oikean reitin.

Jumalan antamassa laissa oli paljon jumalanpalveluselämää koskevia lakeja, jotka auttoivat Israelin kansaa näkemään, millaista pelastusta he ja koko Jumalasta eroon ajautunut ihmiskunta tarvitsee. Siksi rituaalilaissa oli säädöksiä jopa siitä, miten tahattomasti tehdyt synnin voitiin saada anteeksi. Rituaalilain yksityiskohtaiset ohjeet viittasivat Herran Jeesuksen täydellisyyteen ja hänen valmistamaansa kertakaikkiseen sovitukseen.

Rituaalilain lisäksi kansa sai monia ohjeita siitä, miten sen tulee elää suhteessa lähimmäisiinsä. Niistä säädöksistä paljastuu myös se, että kansa joutuisi kiusauksiin alkaa harrastaa asioita, jotka olivat enemmän tai vähemmän hyväksyttyjä muiden kansojen keskuudessa. Niinpä, kun 3 Moos 18:ssa ryhdytään antamaan säädöksiä kielletyistä sukupuolisuhteista, johdannoksi todetaan 3 Moos 18:2-3:ssa näin: "Herra sanoi Moosekselle: 'Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien. Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan.'"

Kansa oli tulossa Egyptistä ja oli matkalla kohti Kanaaninmaata. Kummallakaan suunnalla ei ollut eletty, niin kuin Herran kansan tulee elää. Siksi Jumala aivan aluksi sanoo: "Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Näin hän erottaa oman kansansa muista kansoista. Ja omalle kansalleen hän antaa säädöksiä, jotka erottivat sen muista kansoista. Jumalan kansan tuli myös elämällään palvella Herraa.

Säädöksistä paljastuu, että kansa joutuisi kohtaamaan niitä asioita, joita he olivat nähneet Egyptissä ja joita tulisi vastaan myös Kanaaninmaassa. Niiden kansojen keskuudessa oli raiskattu ihmisiä, siellä oli harrastettu esiaviollisia, avioliiton ulkopuolisia ja myös homoseksuaalisia suhteita sekä myös sukurutsausta eli insestiä ja jopa eläimiin sekoamista.

Ne kaikki olivat jotakin sellaista, mitkä eivät sen enempää kirkastaneet Jumalan kunniaa kuin lisänneet kansan hyvinvointiakaan. Päinvastoin. Kielletyistä sukupuolipuolisuhteista annettujen säädösten jälkeen kerrotaan, mitä Jumala niistä ajatteli 3 Moos 18:26-28:ssa: "Pitäkää sen tähden minun lakini ja käskyni. Älköön kukaan teistä, olipa hän pysyvä asukas tai teidän keskuudessanne asuva siirtolainen, tehkö mitään näistä iljettävistä teoista. Kaikkia näitä iljetyksiä ovat sen maan entiset asukkaat tehneet, ja näin he ovat saastuttaneet maansa. Älkää te siis teoillanne saastuttako maata, ettei se oksentaisi pois teitäkin, niin kuin se oksentaa entiset asukkaansa."

Jumala sanoi koko maan saastuvan sellaisista teoista. Hän ei siis sanonut, että kiellettyjen sukupuolisuhteiden harrastaminen turmelisi vain ihmisiä vaan hän sanoi, että niiden turmeleva vaikutus kohdistuisi koko maahan. Jumala oli antanut luvatun maan kansalleen omaksi. Siksi hän varoittaa kansaa turmelemasta sitä. 5 Moos:n kirjan ankarassa laissa sukupuolisiveellisyyden rikkomisesta säädettiin kuolemantuomio.

On tietenkin selvää, ettei omassa yhteiskunnassamme kaikkia Mooseksen lain kieltämiä asioita enää pidetä rangaistavina, vaikka toki vielä Suomessakin 1700-luvulla tuomittiin ihmisiä kuolemaan esiaviollisista suhteista. Mutta olennaista ei olekaan se, miten yhteiskunnassa näihin asioihin suhtaudutaan, vaan se, mitä Jumala asioista ajattelee.

Sukupuolisiveellisyyttä ja muitakin elämän alueita koskevissa säädöksissä on koko ajan kysymys Jumalan kansan ja Jumalan välisestä suhteesta. Rikkomalla Jumalan säädöksiä vastaan kansa ja niin myös jokainen yksityinen ihminen todellisuudessa tuhoaa myös itseään.

Tämä todellisuus ei ole muuttunut miksikään, vaikka tuhansia vuosia näiden säädösten antamisesta onkin kulunut. Jumala ei muutu miksikään. Ei sellainen teko, jonka hän on aikaisemmin sanonut saastuttavan koko maatakin, muutu yhtäkkiä - meidän elinaikanamme - sellaiseksi, että se alkaisikin kirkastaa Jumalan kunniaa.

Edellä kuvatun tapaista, Jumalan tahdon etsimiseen suuntautuvaa elämää onkin pidetty kristittyjen keskuudessa enemmän tai vähemmän itsestäänselvyytenä jo alkuseurakunnasta alkaen. Niinpä myös UT:ssa varoitetaan siellä täällä haureuden synnistä.

Paavali kirjoittaa esim. 1 Kor 7:2-5:ssa: "...mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne."

Paavali on realistinen. Hän tietää, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, mistä johtuu se, että haureuden synnin välttämiseksi kristittyjen tulee mennä naimisiin. Hieman aikaisemmin hän vielä perustelee asiaa näin 1 Kor 6:18-20:ssa: "Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!"

Näin myös UT:ssa selvästi ilmaistaan, että kun kristitty pohtii, miten hänen tulee käyttää ruumistaan, hän ajattelee asiaa Jumalan kunniasta käsin. Ja niin kuin kirjeestä kävi ilmi, nimenomaan Saatana pyrkii siihen, että kristityt käyttäisivät ruumistaan Jumalan tahdon vastaisella tavalla. Siveellisyydessä on siis koko ajan kysymys hengellisestä taistelusta.

Olennainen kysymys kuuluukin, miksi nykyaika olisi tässä suhteessa jotenkin erilainen kuin aikaisemmat kristilliset vuosisadat. Ajattelemmeko me todellakin, että Saatana olisi lakannut kiusaamasta ihmisiä ja että Jumala olisi yhtäkkiä alkanutkin hyväksyä sellaista, minkä hän Raamatussa selvästi ilmoittaa olevan väärin?

Raamatun kolmannessa luvussa käärme eli Saatana sai ihmisen haluamaan Jumalan vertaisuutta. Saatana ei pakottanut ihmistä ottamaan kiellettyä hedelmää, mutta sai aikaan sen, että hedelmä alkoi tuntua ihmisestä vastustamattomalta, sellaiselta, joka piti välttämättä saada. Niinpä ihminen korotti itsensä mielessään Jumalan rinnalle, otti hedelmän ja söi.

Nykyaikana on taustalla sama ihmisen korotusajatus. Ihminen ei tahdo kenenkään kertovan hänelle, mitä hän saa tehdä. Hän tahtoo itse päättää. Hänelle on kauhistus ajatella, että Jumalalla olisi jotakin sanottavaa jopa siitä, mitä hän ruumiillaan tekee.

Toisaalta, kuten alussa totesinkin, jos ajattelemme omaa aikaamme ja kaikkea sitä vääristyneisyyttä, mitä siinä näemme, on aivan oikein sanoa, ettei tässä kaikessa ole mitään uutta. Sodoman asukkaat tahtoivat jopa raiskata Lootin luo tulleet enkelit. Jo silloin pieniä lapsia uhrattiin hedelmällisyysjumalalle paremman taloudellisen menestyksen toivossa. Tuomarien kirjan 19. luvusta voi lukea, kuinka eräänkin kaupungin asukkaat tahtoivat raiskata kaupunkiin tulleen miehen ja kun eivät siinä onnistuneet, he raiskasivat kuoliaaksi heille annetun naisen.

Ihmisen pahuus ja ns. uusi moraali, josta omana aikanamme usein puhutaan seksuaalisen vapauden nimissä, ei siis ole missään mielessä uutta, vaan yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Sen sijaan uutta näyttäisi olevan se, että kristitytkin alkavat pohtia, josko sittenkin vääryys olisi Jumalankin mielestä muuttunut oikeaksi, kun siitä niin paljon puhutaan ja sitä niin usein toistetaan.

Palataanpa vielä tilanteeseen, jossa Jumala antoi kansalleen lain Siinailla. Ensinnäkin laki annettiin vasta sen jälkeen, kun Jumala oli jo pelastanut kansansa Egyptistä. Siinä vaiheessa, kun israelilaiset olivat olleet Egyptissä, heidät oli pelastanut karitsan veri, ja nyt he olivat olleet jo hyvän tovin matkalla kohti luvattua maata. Jumala ei siis antanut lakiaan alun perinkään siksi, että ihmiset voisivat sen avulla pelastua eli päästä vapauteen turmiovalloista. Sen sijaan hän antoi lakinsa kuolemasta ja orjuudesta pelastuneille ihmisille, jotka olivat uskoneet hänen lupauksiinsa. Mooseksen laki annettiin siis elämänohjeeksi pelastuneille ihmisille.

Laki annettiin orjuudesta pelastuneille ihmisille. Jumala antaa lain ihmisille, jotka nyt - ensimmäistä kertaa elämässään - saattoivat iloita vapaudestaan, kun pakkotyö oli päättynyt. Heille Jumala antaa täydellisen lakinsa varjellakseen heidän vapauttaan.

Sillä eikö vapaus tarkoita ennen muuta sitä, että ihminen saa tilaisuuden ilmaista sanoillaan ja teoillaan sitä, mitä hän todella on!

Ihminen on vapaa silloin, kun hän elää sellaista elämää, jollaista Jumala alun perin tarkoitti ihmiselle. Ihminen on sitä, mitä hän valitsee.

Jumalan laki on vapauden laki, koska se varjelee elämää ja antaa meille mahdollisuuden elää sitä todellista vapautta, johon Jeesus Kristus on ristinkuolemallaan meidät lunastanut.

Ihmisestä itsestään nousevien himojen ja halujen mukaan toimiminen puolestaan ei ole vapautta. Se vie ihmisen synnin orjuuteen.

Raamatusta nousevassa seksuaalietiikassa on lopultakin kysymys siitä, rakastammeko me Jumalaa. Tahdommeko pyrkiä elämässämme siihen, minkä tiedämme olevan oikein Jumalan sanan perusteella vai pidämmekö omaa tahtoamme kaiken mittarina?

Kysymys Jumalan rakastamisesta vie meidät suoraan kysymykseen kristityn kilvoittelusta. Kovin hyvin tiedämme, että kilvoittelumme on vajavaista. Siksi me myös lankeamme. Siksi on hyvä muistaa, mitä Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle 1 Tim 4:10:ssa: "Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien."

Minua tässä jakeessa lohduttaa ennen muuta tuo sana varsinkin. Olen pohtinut, miksi Paavali kirjoitti niin.

Timoteus oli seurakunnan työntekijä, jonka Paavali asetti muiden uskovien esikuvaksi. Juuri sellaisen ihmisen, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi jo tietää, miten elää, on joskus kaikkein vaikeinta uskoa anteeksi lankeemuksiaan. Siksi Paavali sanoi Jumalan olevan aivan varsinkin uskovien pelastaja. Varsinkin uskovat tarvitsevat sitä sanaa. Sillä yksikään ihminen ei omassa varassaan kestä Jumalan pyhyyden edessä. Kaikki me tarvitsemme itsemme ulkopuolella olevaa Vapahtajaa.

Se, joka seisoo, katsokoon, ettei kaadu. Ehkäpä niitä varten, jotka ajattelivat kykenevänsä seisomaan, Jeesus sanoi aiheeseemme liittyen näinkin Matt 5:27-28:ssa: "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."

Jeesus vie näin seksuaalietiikan sydämen tasolle. Ei riitäkään, että pidättäydyn teoissani huoruudesta, Jumala tahtoo minun olevan puhdas myös sydämessäni. Viimeistään siinä kohdassa on pään painuttava.

Ihmiset, jotka toivat aviorikokseen langenneen naisen Jeesuksen luo, saivat häneltä luvan kivittää naisen synnittömyysjärjestyksessä. Johannes kertoo vanhimpien poistuneen paikalta ensimmäisinä. Ehkäpä se kertoo siitä, että he olivat jo oppineet itsestään ja omista mahdollisuuksistaan täydellisyyteen nuoria enemmän. Hän, joka ainoana oli synnitön, ei kuitenkaan heittänyt kiveä. Sen sijaan hän antoi langenneelle käskyn lakata sellaisesta elämäntyylistä, joka särkee elämää.

Joitakin aikoja sitten Koti-Kajaanissa julkaistiin lehden lukijan kuuloluuriin soittama mielipide: "Salarakkaat, tiedättekö miten paljon saatte aikaan mielenterveyspotilaita? Sitäkö tahdotte?"

Jotenkin tähän huokaukseen kiteytyy koko raamattutuntimme aihe seksuaalisista vääristymistä. Ilmeisestikin viestin lähettäjä oli huomannut sen, mitä kaikkea seuraa siitä, kun ihminen ottaa lähtökohdakseen vain omat tunteensa ja himonsa. Silloin ei ole enää väliä, mitä seurauksia siitä kaikesta on lähimmäiselle ja jopa yhteiskunnalle. Silloin ei enää kysellä, mitä Jumala asiasta ajattelee. Silloin Jumalan sijalle on noussut ihminen itse, joka sokeasti toteuttaa Saatanan aivoituksia ja tuhoaa elämää ympäriltään.

Nykyään se kaikki tehdään rakkauden nimissä. Mutta rakkaus ei ole Jumala. Jos mikä tahansa asia asetetaan Jumalan sijaan, seurauksena on vain onnettomuutta ja epätoivoa. Lopulta rakkaudeksikin voidaan kutsua mitä tahansa tunneailahdusta, emmekä muista, että todellinen rakkaus on aina sitoutunut Jumalan tahdon mukaiseen toimintaan. Vain se, mitä Jumala tekee ja tahtoo, on varsinaisessa mielessä rakkautta. Siksi rakkauden etsiminen Jumalan tahdon ulkopuolelta on vain itsensä pettämistä.

Jumalan rakkaus sai aikaan sen, että Jumala tuli ihmiseksi. Rakkautensa vuoksi hän suostui myös ottamaan meidän syntimme päälleen ja kärsimään niistä rangaistuskuoleman meidän sijastamme. Hän on rakastanut meitä ensin. Siksi me voimme rakastaa häntä etsimällä elämässämme hänen tahtoaan.

David Pawson pirkkahallissa

David Pawson sanoi Pirkkahallissa:

<<


Miksikähän DP väittää ettei Luther ymmärtänyt uskoa?

Jos Luther uskalsi käydä aikansa anekauppiaita
vastaan ja siten nousta katolisen kirkon
pappisvallan rajatonta rahankäyttyäkin
vastaan köyhän kansan kustannuksella,
ei sitä kyllä ilman uskoa tehdä, sillä
sellainen oli kirkon mahti keskiajalla.


Ei ihme, että Lutherin löytö, evankeliumin
ilosanoma armosta ja anteeksiantamuksesta,
joka on Kristuksen sovituskuoleman
perusteella vapaasti kaikkien saatavissa
pelkän uskon.kautta, merkitsi todellista
vallankumousta sen aikaisessa
uskonnollisessa ajattelussa!

Ettei vaan olisi näin tämänkin päivän
uskonnollisissa suuntauksissa, ja että
David Pawson on lujittamassa
kokemuskristillistä monopolia ajatuksellaan,
ettei Lutherilla ollut uskon tekoja.

Mielipiteeni on että DP:n uskon teot ovat
ihmeet ja merkit, niin kuin kaikkien
muittenkin karismaatikkojen.
Ero Pawsonin ja muitten
ihmeitten tekijöitten välillä on vain siinä,
että DP edesauttaa niitten ilmenemistä
kieroilla puheillaan.

Raamattu ei tarkoita että ne uskon teot
joitsta tuossa Jaakobin kirjeen kohdassa
mainitaan, olisivat ihmeitten tekemistä,
vaan lähimmäisten palvelemista ja
auttamista ja huolehtimista, siis diakoniaa.
Usko on lähimmäisten palvelemista,
niin kuin Jeesus Kristus tuli tänne palvelemaan.

En kiellä, etteikö raamatulliset armolahjat
kuuluisi diakoniaan/palvelemiseen,
kun taas kokemuskristillisiä ihmeitä
ja ilmiöitä ei raamatun mukaan niihin lueta,
vaan niistä varoitetaan eksytyksenä.

Se suuri rakkaus...?

Rakkautta riittää perheessä.

Ensin on auto, sitten koirat.

Sitten seurakunta siis Jumalan asiat...

Sitten työasiat ja yksityisharrastukset.

Urheilu ja ulkoilu tietenkin.

Jos jää aikaa.

Sitten on vaimo.

Ja sitten lapsi.



Kysymys:

Miten se on,
oletko saanut profetian tai tiedon sanat,
että seurakuntaasi ilmestynyt sisar/veli on
tuleva puolisosi?


Miten se on, jaetaanko puolisoita tiedon sanojen
tai profetian kautta?

Mitä sanoo Raamattu?

Valtuuksia ja voiteluja jaetaan!

Mitä sanotte?
Mitä sanoo Raamattu?





Nokia Missio -Raamattuinstituutin ohjelmaa lukuvuonna 2008-2009

--------------------------------------------------------------------------------

– Tule kulkemaan Mestarin askelissa!
Lopunaikoina kristittyjen armeija tarvitsee rohkeita, radikaalisti Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa kulkevia voideltuja johtajia, jotka ovat valmiit antamaan kaikkensa Jeesukselle. Heidän tulee kyetä myös varustamaan muita palveluksen työhön!

Nokia Missio on saanut Herralta kutsun varustaa, valtuuttaa ja voidella tulevia pastoreita, nuorisotyöntekijöitä ja muita kristillisen kasvatuksen tehtävissä palvelevia johtajia, ylistyksen johtajia, seurakunnan istuttajia, lähetystyöntekijöitä ja solujohtajia.

Kutsua toteuttaaksemme tarjoamme Nokia Missio -Raamattuinstituutin myötä koulutuspolkua, joka alkaa solujohtajuuskoulusta ja huipentuu polun päässä odottavaan Master of Divinity (MDiv) –tutkinnon päättötodistukseen!

Koulutustarjontamme keskittyy säännöllisen työajan ulkopuolelle, mikä mahdollistaa opiskelun työn tai päiväopiskelun ohella. Opintojaksoja ja kursseja voi monilta osin suorittaa myös yksittäin tarvitsematta sitoutua tutkinnon suorittamiseen.


http://tampere.nokiamissio.fi/

Manna taivaasta

Jumala koettelee jokaisen uskon,
ja koettelee sydämet.


Sitä mitä oli Mooseksen aikana,
sitä on tänäänkin. Kukaan ei
säästy vaan jokainen punnitaan
Jumalan vaa'alla = Jumalan Sanalla =
Totuudella; onko Rakkautta Totuuteen.


2 Mooseksen kirja
16:14 Ja kun kastesumu oli haihtunut,
katso, erämaassa oli maan pinnalla
jotakin hienoa, suomujen tapaista,
jotakin hienoa niinkuin härmä.

16:15 Kun israelilaiset näkivät sen,
kyselivät he toisiltansa: "Mitä tämä on?"
Sillä he eivät tienneet, mitä se oli.
Ja Mooses sanoi heille:
"Tämä on se leipä,
jonka Herra on antanut teille syötäväksi.


Kansa oli vapautettu Egyptin orjuudesta,
ja oli matkalla luvattuun maahan.
Luku 16 alkaa sillä, kun kansa lähti liikkeelle
Eelimistä; ja napisi Moosesta ja Aaronia vastaan.

"Jospa olisimme saaneet surmamme
Herran kädestä Egyptin maassa,
jossa istuimme lihapatain ääressä ja
leipää oli kyllin syödäksemme!
Mutta te olette tuoneet meidät
tähän erämaahan antaaksenne
koko tämän joukon kuolla nälkään."

Niin Herra sanoi Moosekselle:
"Katso, minä annan sataa teille
leipää taivaasta.
Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin
päivänä sen päivän tarpeen. Näin minä
koettelen heitä, vaeltavatko he minun
lakini mukaan vai eivät.

Kansa sai mannaa, mutta valitti taas:
Me muistelemme kaloja, joita söimme
Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja,
melooneja, ruoholaukkaa,
sipulia ja kynsilaukkaa.

Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä
ole mitään; emme saa nähdäkään muuta
kuin tuota mannaa."

Uskon taipaleelle lähteneittenkin kanssa
on samoin. Ilolla lähdetään matkalle,
synnit saatiin anteeksi
ja kaikki on uutta ja ihanaa.

Mutta ei aikaakaan, kun huomataan maailma
ympärillä ja narinat alkavat. Jeesus Kristus,
manna taivaasta ei enää riitä,
vaan naristaan ja vaaditaan
Egyptin ruokia.

Vaaditaan näyttöä ja menoa ja tunnelmaa!
vaaditaan ja naristaan ja uhkaillaan
jättää usko ja kaikki, ellei
Jumala vastaa, niin kuin pyydetään.

Se on selvää, että vastaus tulee,
vaatihan kansa kuninkaankin itselleen, ja sai.
Mutta oliko se sitä, mitä Jumala halusi, oliko
se Jumalan tahto?

On syntynyt uskontoja
sille pohjalle, kun on vaadittu ja saatu,
mitä pyydettiin.

Muhammed vaati voimaa ja sai. Oliko se
Jumalan voima - se on nyt nähtävissä
Islamilaisen maailman touhuissa.

Josef Smithkin rukoili, ja enkeli Mormoni
ilmestyi sanomineen.
Vihollisen palveluksessa on enkeleitä,
jotka tekeytyvät milloin jeesushahmoksi
milloin enkeleiksi. Nämä hahmot
parantavat vaadituista vaivoista,
ja käskevät kertomaan sitä sanomaa,
siitä voimasta, jota saa käskeä ja joka toimii!

Jeesus Kristus ei kelvannut kristikunnalle,
vaan he halusivat/ haluavat jumalan, joka
sopii heille, joka täyttää ihmisen
toiveet ja vaatimukset jumalasta.

Elämän Leipä, Jeesus Kristus
ei riittänyt. Jumalan Sana Raamatussa
ei riitä, vaan on keksitty omia verisoita
ja omia selityksiä, satuja ja unelmia ja
näytelmiä ja tanssia.

Totuus on unohdettu.
Moni tällä matkalla väsyy.
Eikä ole ihme, sillä taistelu jatkuu
täällä käärmeitä ja skorpioneja ja petoja
vastaan joka päivä. Ketään ei säästetä.

Mutta Jumala ei jättänyt ketään tänne
oman onnensa nojaan, vaan antoi meille
Puolustajan, Vierellä kulkijan,
Pyhän Henkensä ja Sanansa, ettei
kukaan nääntyisi.

Psalmi 91 sanoo:
Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni.

Eihän voi riippua kiinni, ellei tiedä ja tunne
persoonaa kenessä riiputaan. Jeesus ei ole
pelkkä nimi, vaan Elävä Persoona.
Elävän Jumalan Poika, Kristus, Messias,
vain Hän on tie totuus ja elämä.
Hän on tänäänkin on Sama Pyhä Jumala, sama
Jumala, joka johdatti kansansa
pois Egyptin orjuudesta.

Suvuissa periytyvinä

Ajattelemista antavaa:


Billy Graham kertoo kirjassaan Pyhän
Hengen lahja: "Eräs ystäväni sairastui
vaikeasti. Lääkärit sanoivat, ettei toivoa ole.
Mies tiesi itse, ettei toivoa ollut.
Niinpä hän pyysi luokseen ihmisen,
joka uskoi omaavan terveeksitekemisen
lahjan.

Kun he olivat yhdessä rukoilleet ja
keskustelleet ystäväni hengellisestä
tilasta, tuo parantamisen armolahjan
omaava henkilö laski kätensä ystäväni
päälle. Hänestä tuntui kuin hän olisi
saanut sähköiskun, ja hän parani
silmänräpäyksessä.

Lääkärit eivät tutkimuksessa löytäneet
merkkiäkään sairaudesta. Ystäväni
on suunniltaan ilosta, ja hänen
kiinnostuksensa suuntautui yksinomaan
paranemisen, voimallisten tekojen,
kielilläpuhumisen ja sen selittämisen
tutkimiseen.

Kristuksen persoona ja työ jäi syrjään.
Hengen hedelmää ei ilmennyt.
Kolme vuotta myöhemmin sairaus
palasi entistä ankarampana.
Tällä kertaa Jumala ei nähnyt
hyväksi parantaa ystävääni.
Hän kuoli hitaasti ja oli katkerasti
pettynyt, aivan kuin ei olisi ollutkaan
menossa kirkkauteen ja Herran luo"

Suvuissa periytyvinä

Kysymys:

Periytyvistä taipumuksista suvuissa, voisi puhua kiroukista kai, kun ne ei ole Jumalan ihmiselle sopivia asioita. On olemassa luonnonparantajia,
ja muita. Synniksi luettuja asioitako silti Biblian mukaan?


Vataus:

Mitä luonnonparantajiin tulee,
riippuu siitä mitä sinä ajat takaa?
Sitäkin on monen sorttista lajia,
kun on niitä selän niksauttajia
ja veren pysäyttäjiä ja sitten
ne kaikki rohtojen keittäjät siihen
päälle.

Monilla on joitakin yliluonnollisia
"taipumuksia" joilla ei ole Jumalan
kanssa mitään tekemistä. Voi olla
tekemistä pimeyden voimien kanssa
pikemminkin.

On minun tiedossani ihmisiä, joita
on parannettu ,
eikä Jumalaa edes tunnettu.
Onhan luonnonkansojen
keskuudessa vieläkin "lääkitysmiehet tai naiset",
joita myös poppamiehiksi ja naisiksi kutsutaan.
Sehän on Raamatun mukaan noituutta, joka
ei Jumalan ihmiselle kuulu.

Nämä kaikki luonnonmenetelmät
kulkevat tänäpäivänä
vain hienoimpien nimikkeitten alla;
on vyöhyketerapiaa ja ruusuterapiaa
ja akupunktiota ja zonterapiaa ja
irisdiaknostikkaa ja vaikka mitä.
Pakanallisista uskonnoista lähteviä
touhuja, varsinkin astrologian ja
taivaankapppaleittein asntojen
parissa viihtyvien uskontoa.

En sano etteikö ne toimi, toimii
varmasti, mutta on myös sivuvaikutukisa.
Masennus on yleensä yksi sellainen.

Suvuissa periytyvinä

Kysymys

Suvuissa menee perintönä montaa erilaista
perimää, vaikka selvänäköisyyttä. Myöskin luonnonparantajia on. Tai sairauksia
kuin mielisairauksia ja muita perinnöllisiä sairauksia, entäpä kehitysvammaisuus, miten se sallimus on,
koskeeko ne sitä Biblian kohtaa, että Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen? Miten on uskovaisten mustalaisten siis romaanien verikoston kanssa? Vosiko löytyä selvitystä. Tärkeä asia minulle. Jumala kostaa,
uskovaisellekin perheelle, kun lapset saa myös kärsiä.
Kosto Jumalan polelta pitäisi loppua, kun Jumalaa rakastaa, siis Uskovaisen osassa.


Vastaus:

Kysyit myös selvännäköisyyden ja sairauksien
periytymisestä, vammaisuudesta ja verikostosta.

Selvännäköisyydestä, eli edeltä tietäminen
niin kuin sitä voisi kutsua, kuuluu sielullisiin
kykyihin. Se voi kulkea suvussa
aivan kuin perintönä, polvesta polveen.

Kun ihminen syntyy uudesti Kristuksen
työn ansiosta, katkeavat nämä sielulliset
kahleet, mutta ellei niin ole,
on sanouduttava itse omalla
suulaan irti kaikista sielullisista
kyvyistä. Eikä enää niihin kajota.

Koska Jumala on ainut, jolla kaikki valta
taivaassa ja maan päällä, koskee se myös
ihmistä.

Jumalan lapsi on Jumalan lapsi,
eikä ihminen silloin omilla pettävillä
kyvyillään enää voi ennustella
tulevaisuutta, tai harrastaa
muutakaan, mikä on vahingollista
hänelle itselleen ja muille.

Jumala kaiken Luoja yksin tietää kaikki.
Raamatussa on annettu ohjeet kaikesta;
ennustaminen on Jumalan sanassa kielletty,
ja yhteydenotto vainajahenkiin,
siinäkin yhteydessä.

Sairauksista sanotaan, että ne ovat
synnin seurausta. Hirvittävältä se kuulostaa,
mutta kun ajattelemme esimerkiksi kaikkia
saasteita, niin on helpompi ymmärtää asia.
Monet kehitysvammat ovat vahingollisten aineitten
seurausta, joko suoranaisesti tai muuten.

Monet sairaudet ovat psykosomaattisia, eli
sielullista syistä aiheutuvia ruumiillisiakin
siarauksia. Esim. reuma, astma ihottumat
sydän viat syöpä mm.mm.
Masennukset ja muut sielulliset
sairaudet mukaan luettuna tietenkin.

On olemassa sellaisia luontaisia taipumuksia esim.
masentuvaisuuteen. Melankolinen persoonallisuus
tyyppi, on sellainen. Pessimistiset ihmiset helposti
masentuvat ja masentavat ympäristöäänkin ja perheensä.
Lapset saavat sen kodin perintönä, niin kuin muutakin.
Hyvät ja huonot käyttäytymismallitkin ovat kodin perua.

Kristityissä perheissä odottaisi asioitten olevan toisin,
mutta ei sekään aina pidä paikkaansa. Ahdasmielisyys ja
syyllistäminen jo lapsuudessakin jättävät omat jälkensä.


Verikosto on nähdäkseni romaanikansan
kulttuuri tapoihin kuuluva hirvittävä perinne.
Se on alkujaan Vanhatestamentillisia
Mooseksen kirjan sääntöjä.

Kun ihminen tulee Kristuksen luokse ja
vanha elämä jää, niin pitäisi tämänkin
perinteen jäädä. Mutta niin ei aina siltikään ole.
Jumala on ainut tuomari, eikä ihmisellä
ole valtaa ottaa keneltäkään henkeä,
se on rankaistava teko.

Suurin syy siihen, miksi romaanikansan
keskuudessa vielä verikosto elää,
uudestisyntymänkin jälkeen,
on nähdäkseni oikean raamatullisen
opetuksen puute.


Miksi uskovainenkin saa kärsiä?

Uskovainen elää vielä tässä maailmassa,
joka on synnin kirouksen alaisuudessa,
ja jossa sen seuraukset vaikuttavat.
Se että löydämme tien pelastuseen
täällä, ei tarkoita sitä , että jo
olisimme pelastuneita!

Olemme matkalla vieläkin, ja
tätä matkaa emme enää kokaan
tee yksin, vaan Jeesus itse lupasi
olla kanssamme joka hetki, aina
maailman loppuun asti.

Sairauksiakin hän voi parantaa, antamalla
kuin esimakua förskottina tulevasta
täydellisen terveyden maasta: Taivaasta.

Mutta niin kauan kuin täällä olemme, olemme
vajavaisuuden maassa vajavaisina ihmisinä,
ja ilman Jumalaa ei ole mitää toivoa, kenelläkään.

Kun ja jos, sairaudet ja murheet, tai mikä tahansa
vastoinkäyminen kohtaa Jumalan lasta, se ei tule
sattumalta, vaan sillä on sanoma mukanaan.

Vaikka se olisi surullinen sanoma, on siihen kätketty
Jumalan siunaus. AINA! Olen kulkenut tätä Jeesus
tietä monet vuodet, ja kaikenlaista mahtuu
näihin vuosiin. Siksi voin vakuuttaa, että
Jumala ei tee koskaan virheitä, sairauskin
kantaa mukanaan siunausta.

Enkä koskaan unhoita sitä, kuinka pieni
kehitysvammainen poika sai koulun
pahimman riitapukarin näyttämään
todelliset kasvonsa, eli sen kätkössä olevan
lempeän sydämen, joka ehkä muutoin olisi
jäänyt häneltä itseltäänkin näkemättä, muista
puhumattakaan.

Kun sielu on sairas

joku kirjoitti

Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas. Lääkkeistä johtuva, paheneva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat itsemurhaan luullen olevansa jopa parantumattomasti mieleltään sairaita. Kenen on syy? Syy on tietämättömien ja vastuuntunnottomien lääkärien, jotka määräävät psyykelääkkeitä terveille ihmisille.



--------------------------------------------------------------------------------



Ensimmäiseksi sanon, ettei kukaan terve ihminen syö lääkettä. Lääkettä otetaan kipuihin ja vaivoihin. Kun lääkäri kirjoittaa reseptin lääkkeisiin, on siihen löydetty syy, joka tarvitsee kyseistä apua, että sairas pystyisi toimimaan ilman kipujen ja vaivojen tuomaa haittaa. Näin se on myös mielialalääkkeitten kohdalla. Ilman syytä ei lääkäri niitä lääkkeitä määrää.

Keuhkokuumeeseen annetaan yleensä antibiootteja, mutta sen ensimmäisen tabletin jälkeen ei vielä voida huomata paranemista, vaan melkein pahenemista, ennen kuin lääke alkaa kehossa vaikuttaa. Samoin se on mielialalääkkeittenkin kanssa. Sielullista sairautta sairastava ihminen ei kuitenkaan saa vaivoihinsa antibiootteja, vaan toisenlaista lääkettä, jotka vaikuttavat siihen toisenlaiseen kipuun. Ne, jotka itse ovat olleet masentuneita, tai muulla tavalla saaneet olla sielultaan sairasta ihmistä lähellä tietävät, että se tokkurakin on parempi, kuin tuska, joka sielussa on.

Oikean lääkityksen ja lääkkeen löytäminen ei normaalisti tokkuraa aiheuta, ellei kivuista kärsivä itse yli annostele lääkkeitään. Kuitenkin olisi väärin luulla, että kemiallisesti ihmisen mekanismeja hoitava aine ei aiheuttaisi ihmisessä haittojakin, sillä se on kuitenkin kemiallista hoitoa, ja kun lääkkeitten vaikutus alkaa, voi sairas kokea olevansa vieläkin sairaampi. Jos tämä vaihe johtaa itsemurha-ajatuksiin, ja jopa yrityksiin, eikö silloin tarvittaisi juuri sitä puhumista ja ihmistä, kenelle voi puhua?

Jos ei sielultaan sairas saa puhua tuntojaan, onko se ihme jos hän haluaa kuolla? Kuka tahansa sairastava voi ajatella kuoleman olevan se ainut ratkaisu, jos yksin saa kantaa koko taakan, ja yksinhän sairas sen kantaa joka tapauksessa, mutta kun siitä saa puhua toiselle ihmiselle, sen kantamisen voi kestää, ilman itsemurhan ja kuoleman toiveita.


Se puhuminen on elinehto kaikille sairaille!

Heillekin, joilla ei sairautta ole!

Kun sielu on sairas

Kysymys:

Miksei Jumala voi
parantaa välttämättä psykoosia?

Mikä laittaa esteen Jumalan toiminnalle?
Lieneekö myytti, ettei Jumala pärjää ilman "ammattiauttajia"
mielenterveyden alueella?

Uskovalla on Kristuksen mieli. Voiko sellainen mieli
kantaa mielisairauden siementä mukanaan?

Ainakin suuri pelottomuus luvataan uskovalle.
(1. Tim. 3:13)


Vastaus:

Miksi Jumala ei voi parantaa psykoosia?
Psykoosi on sielun sekavuustila, eikä siinä tilassa oleva
Jumalan lapsikaan enää tiedä missä menee terveen ja
sairaan rajat, sillä hän elää kuin unessa valveillakin.
Eikö Jumala sitten olekaan kaikkivaltias, kun ei voi parantaa? On Hän.
Ei se tee Jumalasta vähemmän kaikkivaltiasta, vaikka unitilassa oleva
ihminen ei paranekaan; ennenkuin hänet saadaan hereille. Lääkärin
apu on ehdottomasti ainut apu psykoosissa olevalle, koska
hän voi nähdä ja kuulla mitä vain, on hän itselleen ja muillekin
vaarallinen, ellei apu tule ajoissa.

Ammattiauttajien apu mielenterveyden alueella voidaan silti
ottaa Jumalan kädestä, samoin kuin sydänpotilaskin vaikkapa
sen patterisydämen! Ei se Jumalaa pienekisi tee, riippuu vaan sitä,
kuinka asiat näkee.

Uskovan hengessä asuu Jumalan Henki, eikä se ole sairas.
Mutta ihminen on täällä synnin seurausten kattilassa vielä,
ja kantaa nahassaan turmelusta, vaikka onkin Jumalan oma.
Sielu on hauras ja hieno värkki, se voi mennä rikki,
niinkuin mikä tahansa ihmisen osa. Jumalan Henki meissä
on ehjä, ja vaikuttaa Sanan kautta, että tulisimme ehjiksi ja
pysyisimme ehjinä, niin kuin nyt täällä voi ehjänä pysyä.
Surua ja murhetta piisaa ja sielu saa iskuja ja
lommoja harva se päivä.

Mielisairauden siementä ei ole, mutta sielussa on hauraita
säikeitä, jotka katketessaan aiheuttavat alttiutta erilaisiin
mielenkin sairauksiin.

Suuri pelottomuus Jeesuksessa Kristuksessa, että Hän
on luvannut aina olla lapsensa kanssa, olkoon tämä
mieleltään tai ruumiiltaakin sairas. Sairauskin voi kantaa
siunausta mukanaaan, silloinkin vaikka ei koskaan parane täällä.
Hekin, jotka pelkäävät, siitä huolimatta, vaikka Raamattu sanoo,
ettei tarvitse, ovat Jumalan lapsia, sillä ei pelkääviäkään jätetä yksin.

Meillä on Vapahtaja joka vapahtaa .

Psalmit:

68:21 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa
ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
76:10 kun Jumala nousi tuomiolle
vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.




Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa
ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

Valtava lohtu! Vaikka vasta
Taivaassa saamme 100% terveyden,
niin sieluumme kuin ruumiiseemmekin!

Kun sielu on sairas

Viime syksynä kuuntelin radiodeistä sro:n mäkelän
opetusta mielenterveydestä ja jos nyt oikein muistan
sen lauseen, niin ihminen saattaa olla sairas mieleltään, mutta uskossaan terve eli Jumalan armo kirkastuu
ihmiselle 100%:sti, jolla on mielenterveydellisiä ongelmia elämässään.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^


Uskova voi sairastaa siksi, että ei ole
saanut tervettä opetusta.
Seurakuntien eri kampanjat keskittyvät
enimmäkseen uusien jäsenien keräämiseen,
ja entiset jätetään huomiota vaille syrjään.

Opetus voi olla vaativaa ja armotonta,
eikä ole ihme jos herkkäsieluiset masentuvat.
Masentunut ihminen ei kuitenkaan uskalla myötää
itselleenkään, että seurakunnassa olisi
masennuksen syy, vaan hän syyttää itseään.
Tämä on hyvin tavallista.

Masentunut ja itseään syyttelevä on silti
Jumaln lapsi. Hänen sielunsa ja mielensä
sairastaa, mutta Jumalan Henki hänen
hengessään ei ole sairas. Vaikeuksia voi
itse kullekin tuottaa, että nähdään asia näin.

Jeesuksen Kristuksen Armon evankeliumi;
ettei Jumalan hyväksymistä ja hyvyyttä tarvitse
ansaita, vaan se on lahja jokaiselle, joka nöyrtyy
sen vastaanottamaan, se tieto jo tervehdyttää,
vaapauttaa, ja antaa elämän ilon takaisin.

Jumalan lasten keskuudessa on varmasti heitä,
jotka jaksavat elää psyykkistenkin sairauksiensa
kanssa, kun oppivat tuntemaan Jumalan Sanaa,
Raamatun sanaa, ja löytävät sieltä
Evankeliumin Armon lohdun vaivoihinsa.

Kun sielu on sairas

joku kirjoittaa edelleenkin:

Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa
psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa
määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosiasia.


Vastaus:

Nykyään on oikein muotia kaikenlainen sisäinen paraneminen
ja eheytyminen. Niihin sitten taitaa kuulua sen ahdistuksensa ja
fobiansa kohtaaminen. Keinoja on yhtä monia kuin on terapeuttejakin,
jopa uskonnollisissa piireissä toteutetaan eheytymispolitiikkaa.

Jumala pitää kaikista kärsivistään huolen, silloinkin
kun ihminen ei parane; hän on silti Jumalan lapsi
uudestisyntymisen kautta, kun uskovaisista on kysymys.
Voi olla, että on niin syviä traumoja, ettei ihminen
edes jaksa parantua.
Paraneminen ei ole Raamatun mukaan pääasia.
Sielun pelastuminen on.

Sellaistakin väärää oppia on, että
sairauksista ja vaivoista pääseminen
kuuluu kunnon uskovaiselle.
Se on vastoin Raamatun opetusta.

Raamattu ei lupaa terveyttä eikä vaivoista
ja ahdistuksista vapautta, mutta Raamattu
sanoo, että ei yksikään joka uskoo Jumalan
Poikaan Jeesukseen Kristukseen, huku.

Raamattu sanoo senkin, että yksikään
Jumalan oma ei ole yksin kärsimyksissään,
vaan Jeesus Kristus lupasi, että hän on
kanssamme joka hetki, aina maailman
loppuun asti.

Kun sielu on sairas

Joku kirjoitti:
Mutta mistä tahansa sairaudet tai vaikeudet johtunevatkin, lapsuuden kokemuksista, vaikeista elämän tilanteista, perinnöllisyydestä, omista virhevalinnoista ja sairastuttavan elämän seurauksista, niin kaikesta siitä voidaan täysin parantua. Löytyy tie valoon sekä sairaudesta vapaaseen, siunaukselliseen elämään. Todellisesti sairaillekin löytyy apu.

--------------------------------------------------------------------------------



Joskus Jumala näkee hyväksi parantaa,
joko kokonaan tai osittain.
Mutta mitäpä jos ei Jumala paranna? Niitäkin tapauksia on monia, vieläpä uskoa tunnustavien keskuudessa.

Kenessä on vika? Jumalassako, vai sairaan uskossa, jos nyt uskovista puhuisimme? Onko uskovainen psyykkisesti sairas vähemmän uskovainen sairaana, tai onko se Jumalan nimelle huonoa mainosta, jos uskovainen on psyykkisesti sairas? Entä, onko Jumala huono Jumala, jos uskovainen ei parane psyykkisestä sairaudestaan? Tai vähempi Jumala?

Miksi Jumala ei aina paranna?
Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että parantaa niin kuin voi! Sillä moni sairas ei ole parannettavissa, vaikka valittaa sairauttaan. Syyt ovat syvemmällä kuin sairaudessa. Ja voi olla, ettei ihminen voi, pysty tai kykene paranemaan, koska syyt ovat niin kipeät. Eikä niitä kestä penkoa. Eikä haluta penkoa. Tai ei enää muisteta mitä pitäisi penkoa. On vain kipu, Ja sairaus. Ihmeparanemista näilläkin alueilla voisilti tapahtua. Harvoin kertaheitolla. Usein hyvin hitaasti. Jumalan Rakkaus on se lääke. Ja Jumala on kärsivällinen. Hänellä on aikaa.
Psyykkisesti sairas ihminen ei ole vähempi arvoisempi, kuin 100% tervekään. Eikä hän ole uskovaisena huonompi uskovainen.

Eikä Jumala ole vähempi Jumala sielultaan sairaan kohdalla, kuin kenekään toisenkaan kohdalla. Ihminen on 100% ihminen kaikissa sairauksissaankin. Ja Jumala on 100% Jumala, kaikille sairaille. Ei se sairas jää vaille Jumalan huolenpitoa uskovaisena, vaikka ihminen ei sitä kykene tajuamaankaan. Jumalalle ei kaikesta huolimatta ole toivottomia tapauksia psyykkisistä sairauksistakaan puhuttaessa.
Eräs esimerkki on tanskalainen pappi N.F.S. Gruntvik 1800-luvulta. Hän sairastui skisofreniaan, ja todettiin parantumattomana sairaalahoitoon. Siellä sairauden keskellä hänelle selvisi Jeesuksen Ylösnousemisen voima. Hän kirjoitti tästä aiheesta yli 1000 ihnaa virttäkin.

Hän parani ja NFS Grundtvigistä tuli: eurooppalaisen aikuiskoulutuksen uranuurtaja. Täällä pohjoismaissakin hän on kansankorkeakoulujen perustaja.
Mutta vaikka Grundtvik ei olisi parantunutkaan, oli Jumala hänelle Jumala 100%!
ja hän uskovainen pappi 100%!

Eksyitkö?

Psalmi 119:67
Ennen kuin minut nöyryytettiin,
minä eksyin, mutta nyt minä noudatan
sinun sanaasi.


Kuinka suuri totuus onkaan noissa sanoissa.
Ellei pysytä Jumalan Sanassa eksyminen jatkuu.
Totuuden tielle palaaminen ja sinne löytäminen
vaatii sydämen nöyrtymistä.

Mitä nöyrtymistä?
Sitä, että myöntää olevansa väärässä,
ja on eksynyt, että myöntää sen itselleen,
j myöntää sen muittenkin edessä, ja ennen
kaikkea myöntää sen Jumalan edessä,
ja oikein sanoutuu irti kaikesta siitä,
mikä on lumonnut ja eksyttänyt.

Jumalan Sana ei sokaise, eikä lumoa
vaan on elämää antavaa ja parantavaa,
oikealle Tielle tuovaa; Jeesus
Ihmeet lumoavat.
PUHUJAT lumoavat.
Maailma lumoaa.
Oma petollinen sydän lumoaa.
Kauneus ja rakkaus lumoavat.
Hyvyys lumoaa. Äly lumoaa.


Jumala on rakkaus ja hyvyys,
joka ei vaivuta lumouksen uneen,
vaan tuo Jumalan Elävän Sanan luokse,
Jeesuksen Kristuksen luokse.

Artturin "armolahja"

Kielilläpuhuminen ei ole takuu uudestisyntymisestä.
Jokainen tietää jo, että ei ainoastaan Jumalan Hengestä
lähde kielillä puhujia.

On eräitä jotka vastoin Raamatun Sanaa
opettavat, että ei ole uudestisyntynyt,
jos ei ole täyttynyt Pyhällä Hengellä toisin
sanoen, jos ei puhu kielillä.

Helluntaiseurakunnat opettavat, että
uudestisyntymiseen kuuluu
hengellä täyttyminen ja kielilläpuhuminen.
Seurakunnat eivät lähettäneet
lähetyskentillekään väkeä, ellei kielillä puhuttu,
eikä se ole siitä muuttunut.

Kun tätä oppia opetetaan, niin täytyy olla niitä,
jotka sitten täyttävät ihmisiä hengellä.
Artturi Kukkula on yksi heistä.
Hän kertoo eräässä puheessaan kuinka
hän kiihkeästi halusi saada hengellä täyttäjän lahjan.

Sama henkilö joka oli hänet täyttänyt, sattuikin
sopivasti paikalle ja Kukkulan toive toteutui.
Kukkulan henkipalvelu toimi ainakin 2007 luvulla,
hänen ollessaan jo 95 vuotta. Täytettäviä on riittänyt.

Raamattu ei puhu hengellä täyttäjän armolahjasta.
Raamattu ei puhu myöskään jalkojen
pitenemisen/lyhenemisen lahjasta
Raamattu ei puhu masennusten erikoislahjasta
Raamattu ei puhu suolistosairauksien erikoislahjasta
Raamattu ei puhu myöskään hammashoito erikoisuudesta.
Raamattu ei puhu kaatumissiunauksista.
Raamattu ei puhu naurusiunauksista.
Raamattu ei puhu kultahiutalesiunauksista.
Raamattu ei puhu jumalisuudesta keinona voiton saamiseen

Nämä hengen ekspertit ovat eksytyksen
eteenpäin viejiä ja väärän hengen palvelijoita.

Artturi Kukkula sanoo lukeneensa koko Raamatun
läpi tuhansia kertoja. Ihmettelen, kuinka mies,
joka on sanoo paljon viipyneensä Sanan ääressä vuosiensa
varrella, ei ole sieltä löytänyt tyydytystä hengelliseen
elämäänsä ja janoonsa, kun hän 95 vuotiaanakin yhä
sanoo odottavansa enempi ja suurempia ihmeitä.

Eksytyksen kavala juoni on se, kun se saarnaa
Raamattua, mutta samalla saarnaa kaipaamaan
Enempi ja suurempaa, kuin mitä Jumala Sanassaan
uskovalle lupaa. Artturi Kukkulakin on tästä esimerkki.

Alfa-kurssit

Alfakurssi on varsin taidokas tekele siihen tarkoitukseen, mihin se on kehitetty eli saattamaan eri uskontokunnat yhteen. Ja sovelias on maaperä, jossa se kehitettiin.

Englannin anglikaaninen kirkko tuntuu ensivaikutelmana neutraalilta ollen jossakin roomalaiskatolisuuden ja protestanttien välimaastossa. Yhdistävää opetusta oli siellä muutamat jo aiemmin kehitelleet, kunnes Nicky Gumbel teki ekumeenisen työkalun, josta hyvästä sai kutsun Vatikaaniin keväällä 2004.

Saatuaan Paavi Johannes Paavali II:n kiitokset panoksestaan "new evangelisation" suhteen, hän riemuitsi: "It was a great honor to be presented to Pope John Paul II, who was done so much to promote evangelism around the world. We have been enormously enriched by our interaction with Catholics in many countries. It is a great privilege to meet inspiring leaders from different parts of church - Catholic, Babtist, Salvation Army, Pentecostal, Lutheran, Methodist and so many more - and discover that what unites us is infinitely greater than what divides us." Alpha News, Alpha international, HTB, London, England, March-June 2004, sivu 7

Todellakin, mikä on näissä kursseissa niin sopivaa, että näin laajalti otetaan vastaan (165 maassa tällä hetkellä). Tuosta ei monia suurempia kirkkokuntia puutu, ehkä ortodoksit ja adventistit voisi vielä lisätä. Miksei Raamatun ilmoitus sellaisenaan käy? Miksi pitää muokata uusi kaikille hyvin maistuva julistus? Sen juuri pitäisi olla hälytysmerkkinä.

Tuo sopivuus katolisille on niin merkittävä ( 58 maassa katolisilla kursseja), että Alfa saattoi olla tilaustyö heidän puoleltaan. 60-luvulla heidän karismaattinen siipensä sopi evankelikaalisten ja protestanttien kanssa toistensa käännyttämisen lopettamisesta, toivottelivat eronneet veljet takaisin ja vaikenivat 'pelastus yksin armosta'-opista, vaikkeivat sitä hyväksykään. Parempi on taktikoida. Jos haluaa syödä lampaat suihinsa myöhemmin, kannattaa hymyillä mieluimmin kuin murisemalla peloitella ne tiehensä.

Gumbelin kirjoissa löytyy samoja määritelmiä kuin new agessa, erityisesti tunnettujen teosofien ajatuksia. Samoin hän itse myöntää yhdenmukaisuuden opetuksissaan "Toronton herätyksen" kanssa, jossa oli vaikutteita John Wimberin 'voimaevankeliumista' ja Vineyard-liikkeen opeista.
Tuskin kovin paljoa kurssiohjelmissa poiketaan kirjojen sisällöstä. Ehkä vähäistä uskontosuunnan mukaista 'astian' makua voi olla. Kirjat opettavat Pyhä Henki-keskeisesti, vääristelevät synnin ja parannuksen teon merkitystä sekä Jumala-kuvaa ja Raamatun kirjoituksia. Niissä tasoitellaan asioita ja vastataan itse omiin kysymyksiin. Edistetään uskontojen välistä suvaitsevuutta.

Kurssien suosio varmaankin löytyy hauskasta ja rennosta ilmapiiristä, jollaista varten vetäjät ovat koulutettuja. Jokainen kurssilainen pitää ottaa vastaan kuin ystävä. Lisäksi yhteinen iltapala ennen opetusta, on vanha hyväksiksi tunnettu tapa voittaa ihmisen luottamus.

Alfakurssi on Nicky Gumbelin oma evankeliumi. Sitä on verrattu: Alpha - An Evangelical McDonaldisation (Stephen Hunt, George Ritzer ym).
Se on hengellistä roskaruokaa, joka lihottaa, sairastuttaa ja myrkyttää hengiltä. Koko maailman laajuinen kurssitoiminta muistuttaa Mc Donalds-ketjua, joka myy kaikkialla samanlaisia ja -makuisia pika-annoksia ja joiden raaka-aineet teollisten prosessien sekä jalostamisen kanssa menettäneet alkuperäisen terveellisyytensä.

Kurssin suositteleminen muille on vastuutonta, sillä tunnettua on miten paljon tutun ihmisen sanaan luotetaan. Itse uskallan suositella vain Jeesuksen sanoja koettelemisesta kaiken tuntemattoman ja vähänkin epäilyttävän opetuksen suhteen.

Tästä asiasta varmaan tämä sivusto on maininnut ties kuinka monesti, mutta tätä painotan. Pitää koetella AINA kielilläpuhuminen ja selitykset, ilmestykset, näyt, profetiat, tiedonsanat, puhujat, kaikki kysymyksiä nostava toiminta.
Siitä ei Pyhä henki loukkaannu, päinvastoin iloitsee, koska se on raamatullista.

Jeesus sanoi: "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa kaikki henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Tästä te tunnette Jumalan Hengen; jokainen Henki joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta..." 1 Joh 4:1-3

Tästä ei ole mitään poikkeusta. Niin monenlaista väärää ja valheellista tapahtuu ympärillä. Vaikka tuntuisi Raamatun sanoilla säestettynä olevan opetukset ja ilmiöt, lopullinen varmuus löytyy tästä yksinkertaisesta sanankohdasta. Väärät henget tietävät kaikki kirjoitukset ja voivat tunnustaa niiden mukaan, mutta koskaan ei saatana tunnusta, että Jeesus on Kristus, Messias, Voideltu, joka tuli lihaksi, tuli ihmisenä suorittamaan lunastustyön ristillä.
Lisäksi suosittelen tutustumaan monien ulkomaisten henkilöiden sivustoihin, joissa on esim Alfasta raittiilla erotuskykysellä tavalla kirjoitettuja artikkeleita. Niitä löytyy kymmenittäin ja kaikki ovat jyrkän kriittisiä

TU

Kaitse lampaita, varo susia seurakunnassa

Kaitse lampaita: Varo susia seurakunnassa
(Guarding the Sheep: Beware of Wolves in the Church)


--------------------------------------------------------------------------------
Tekstitiedosto + Suomenkielinen valikko + Kotisivu + Tilaa + Tekijäoikeudet + Cover Letter
--------------------------------------------------------------------------------

David Wilkerson
Marraskuu 15, 2004


http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts041115.htm

Terveestä hengellisyydestä

Tervehtyminen alkaa siitä, kun
ohjelmoidaan ajatusmaailmamme
Jumalan Sanalla, se on: Raamatun
sanalla. Se jos mikä, oikoo niitä meidän
kummallisia käsityksiä ja vääriä
luuloja. Ja niitä on paljon.

Ei se auta, jos vaan käännytään
profeetojen puoleen, ja kysellään
heiltä, mitä se Jumala haluaa
sanoa juuri kunkin kurjuuteen.
Eikä sekään auta, että niitä
mannalappuja otetaan.

Mannalappu on vaan kuin
pieni pisara, josta emme
tule moksiinkaan.

Raamattu on se Jumlan peili,
josta näemme myös sisuksemme,
ne kaikki piilossa olevatkin
kolot, ja sen mitä kaikkein
salatuimmassakin lokerossa on,
ja onko se mitä on, hyvää vai jotakin,
mikä pitää pnna pois.

On niitä hyvältäkin TUNTUVIA
asioita, jotka eivät kuitenkaan
ole Jumalan mieleen. Turha se
sitten on siinä kiemurrella ja valittaa,
että Jumala Riisuu niin raaálla tavalla.

Hyvä kun riisuu, ei taivaaseen
mennä omissa luuloissa ja
omilla hyvillä tunteilla;
vaan se tieto meillä on, että
me muutumme Hänen kuvansa
kaltaiseksi, kun Jeesusta
katselemme.

Itsesääli ja ylpeys ovat perkeleen
paras leivos. Ylpeys on kuoleman
synti. Ja elämän este. Itsesääli on
yhtä kammottva. Ne yhdessä on
petollinen sekoitus.

Jeesus on uskovien armahtaja.

Joka päivä saamme mennä
armoistuimelle. Armoistuimella taakat kevenevät.
Totuus tekee vapaaksi.



Jarrut

Terveestä hengellisyydestä

Tervettä hengellisyyttä on
se, kun ei vertaile itseänsä
toisiin vajavaisiin ihmisiin.
Sitä tulee vieläkin
terveemmeksi, ja myös
pysyy terveenä, kun
katsellaan usein Vapahtajan
kasvoja Sanan pelistä,
Hengen valossa!

Tervettä hengellisyyttä sekin on,
kun ei ole itsensä armoilla,
ja se tarkoittaa sitä, ettei ne
omat mielen ailahdukset
ja tunteet määrää
uskon elämää, vaan annetaan
Raamatun Sanan puhua totuutta
ailahtelevalle mielellemme.

Kyllä usko kestää, ja Jumlan
Rakkaus, siitäkin huolimatta,
kun ei se siltä tunnu!

Koska Raamattu sanoo,
että Jeesus on meidän
kanssamme aina, niin
Hän on aina, silloinkin
kun ei siltä tunnu.

Jumalan omaa Sanaa
pitää enempi uskoa,
kuin sitä, mikä vain
tuntuu, ja mitä luulee!

Monet masentumisetkin loppuvat
hyvin lyhyeen, kun ei uskota niitä
omia luuloja ja tuntemuksia.
Sillä mielen masennukset tulevat
vääristä ajatuksista ja mielipahasta
ja vääristä tottumuksista, ja sen oman
huonouden katselemisesta.

Koska Jumala on meidät
hyväksynyt omaksi lapsekseen,
emme saa enää katsella itseämme,
vaan nyt on edessämme Suurempi
katseltava: Jeesus, joka armahti
meidät. Ja armahtaa edelleenkin, jos
teemme virheitä ja lankeanmme,
kunhan vain menemme armoistuimelle
armahdettaviksi.

Jeesus on ennenkaikkea
uskovien Vapahtaja ja Armahtaja.

Eikä kenenkään tarvitse luulla,
että täällä maan päällä kulkisi
yhtäkään synnitöntä, eikä
yhtäkään täydellistä.
Jok´ikinen on syntinen,
ja Jumalan kirkkautta
vailla, ellei Golgatalle ole tultu.

Jumalan Poika on ainut
synnitön ja ainut täydellinen,
joka on tämän maan kamaralla
kävellyt.

Me muut olemme, ja ne
esimerkillisimmät
uskovaisetkin ovat
vain armahdettuja
vajavaisia syntisiä ihmisiä.

Vasta sen jälkeen, kun tämä
nahka on päältämme riisuttu
ja katselemme Mestariamme
Jeesusta Kristusta kasvoista
kasvoihin, silloin vasta olemme
voittajina perillä iankaikkisuuden
maassa, jossa ei ole vaihteen
varjoa, eikä vajavaisuutta, ei kyyneliä
eikä kärsimyksiä, ei valhetta ei vihaa
eikä sairautta.

Kestetään vielä hetki,
ja taistellaan loppuun asti.
Onhan maali jo näkyvissä!
Onhan meillä vierelläkulkija
mukanamme; Jeesus Kristus.

jarrut

Kilpailu jatkuu

Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset kiusauksen
uhrit. Käärme sai heidät tekemään sitä, minkä
Jumala oli kieltänyt.

Käärme on yhä sama vanha käärme, eikä ole
muuttunut, vaan samalla tavalla se houkuttelee
jokaista Jumalan lasta.

Uudestisyntymän ensihetkestä asti, alkaa taistelu,
käärme on tullut tuhoamaan Jumalan työtä,
valehdellen ja houkutellen.

Kauaa ei tarvitse olla uskossa, kun sitä alkaa
vertailla itseään muihin uskoviin, ja varsinkin
niihin jotka ovat niitä ”nimekkäitä”.

Harva on toivomatta että jonakin päivänä
olisi "yhtä suuri Herran palvelija",
kun kaikki ihmeitten tekijät, varsinkin
se kuolleista herättely on sitä kaikkein
tavoittelemisen arvoista uskonnäytettä.

Moni sanoo, että haluaa nähdä suurempia ja
suurempia ihmeitä! Yli-Vainion haave oli,
että sokeat saisivat näkönsä ja rammat
nousisivat pyörätuoleistaan. Hänkin odotti
suurempaa voimaa, aina vain suurempaa
voimaa suurempia ihmeitä.

Miksi suurempaa voimaa, ja miksi
enempiä ihmeitä?
Eikö riitä evankeliumin voima, se mistä
Raamattu sanoo, että se on Jumalan voima,
se oikea voima?

Vanha käärme on aina houkuttelemassa
omiin suunnitelmiinsa, ja omille teilleen,
ettei tapahtuisi Jumalan tahto, vaan
vihollisen juonet toteutuisivat.

Kuinka moni on joutunut varastamaan
nälkäänsä, luullen, että se on oikeutettua,
milloin minkäkin nälän ollessa kysymyksessä?
”Voisiko rakastava Jumala kieltää jotakin
näin kaunista”, kysyy luvattoman rakkauden
uhri, ja hänestä tulee aviorikkoja.

”Voisiko Jumala olla parantamatta”, kysyy
saarnaaja, ja antaa vääriä lupauksia.
Tai oman vakavan sairauden kourissa,
Jumalan on pakko parantaa, vaatimuksena?

Kuinka voi vallanhalu sokaista! Suurta se on olla
ihmismassojen piirittämänä, ja matkia Jumalan
tekoja! Suurta on sekin, kun hyvästä työstä saa
hyvän maksun ja omaisuus karttuu!

Mitäs pahaa siinä muka olisi, Jumalahan siitä
kunnian saa, ja ihmiset toivoa menestyksestä?
Jumalako kyllä ymmärtää vajavaisen ihmisen
vajavaisuuden, ja antaa anteeksi väärät lupaukset?

Onko Jumalan kunnia paranemisissa ja
varakkuudessa? Tuliko Jeesus hyvinvointia varten?
Tuliko Jeesus takaamaan meille jokapäiväisen leivän
yltäkylläisyyden ja katoamattoman omaisuuden
täällä ajassa?

Miten sitten ne sairaat ja köyhät,
jotka myös ovat Jeesuksen seuraajia, eivätkö he
olekaan Jumalan kunnia? Jeesuksen tähden?
Eikö Jeesuksen käskyn mukaan tulisikaan
tyytyä alhaisiin oloihin? Eikä havitella suuria?

Eikö Jeesus ole sama Jeesus sairaallekin, vaikka
sairaus ei parane?

Entäpä kuka silloin parantaa, kun ei Jumala paranna?
Niin kuin silloin, kun viikon päästä sama sairaus uusiutuu?
Vai paransiko Jumala, ja sitten taas ottikin terveyden pois?

Kuka antaa jatkuvan masennuksen, vaikka ”Jumala”
siunaa joka kokouksessa kaatumisella? Olisikohan
se vaikka vihollinen, joka niitä siunauksia yrittää
sillä lailla tehdä tyhjäksi? Tai mistä ne kultahiput
tulevat? Mikä ”siunaus” niissä on?

Ja ne mahtavat voimakokemukset, mistä ne tulevat?
Moni on vuosia elänyt niistä, kuka ne antoi?

Voisiko olla kysymyksessä riivaaja, joka pitää
heti ajaa ulos? Sellainen epäilystenkylvöndemoni?
Kuka silloin parantaa kun rukoilija on Buddhalainen
ja rukoiltava paranee, oliko se kuitenkin Raamatullista,
vaikka rukoilija ei edes usko Jeesukseen?

Entä Allahin porukka, kuka siellä parantaa,
kun paranemista tapahtuu?
Entä povaajat, kuinka he voivat luvata rikkaita
aviopuolisoja ja taloja, ja niin tapahtuu, onko
Jumala asialla, vaikka povari ei ole uskossa Jeesukseen?


Mistä tietää, onko Jumala parantanut,
vai onko "jokin muu voima" parantanut?

Mitä jos se ei ollut Jumala joka toimi,
vaan se jokin muu?

Jeesus on ylösnousseenakin ristiinnaulittu

Puhe rististä on hulluutta monien mielestä
Jeesus on ylösnousseenakin ristiinnaulittu
Olavi Peltola
Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se,
etten kohtaa häntä tänään nimenoman ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni
tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla
ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.
"Kristus on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena,
taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa
ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on salattu ristin alle" (Sasse).

Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sydämen uskollinen kiintyminen häneen on mahdollista vain ristin voimattomuuden edessä. Siinä Kristus kaikkivaltiaana ei poistanut kärsimystä maailmasta eikä edes paljastanut meille kärsimyksen arvoitusta. Mutta hän otti kantaakseen meidän kansamme ja vierellämme kaiken kärsimyksemme. "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9, KR38).
Meille ei ristin edessä selitetä meidän omaamme ja maailman pahuutta, vaan siinä Jumalan Poika henkilökohtaisesta rakkaudesta meitä kohtaan kärsii juuri meidänkin pahuutemme tähden. Siinä ei tuhota pahuutta maailmasta, vaan siinä avautuu pahuuden vallassa olevalle ihmiselle toivon ovi iankaikkiseen elämään.

Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi voiman ja väkevyyden, yliluonnollisuuden ja näkyvyyden kohtaamisesta hänessä. Mikään ei sen jälkeen voisi jatkua kuten tähän asti minun mitättömässä ja arkisessa elämässäni. Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi oman ylösnousemuksen kokemista. Mutta sen aika ei ole vielä tullut.

Tänäänkin se todellisuus, jota elämme osoittaa kaikin tavoin, että Kristuksen Jumala ei auta meitä kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Olemme edelleenkin pahuuden kiusaamia ja siihen lankeavia, kärsiviä, sairaita, epäonnistuneita ja heikkoja ihmisiä. Kuitenkin sydämestämme luotamme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemme koko mielestämme ja voimastamme vakuuttuneita siitä, että hän on totisesti noussut kuolleista.

Jumala oli ristillä Pojassaan heikko ja avuton ja täysin muutaman roomalaisen sotilaan mielivallan alainen. Mutta juuri tähän hulluuteen sisältyy koko kristillisen uskon ydin. Jumala voittaa ja pelastaa kärsimällä. "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima... - - Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi (1. Kor. 1:18-25). Tämä erottaa kristinuskon kaikista muista maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Juuri tässä selvässä ja kuitenkin niin käsittämättömässä ristin sanomassa opimme vasta tuntemaan todellisen Jumalan. Vasta siihen juurtuminen tekee meistä kristittyjä.

Meille on toki nöyryyttävää se, että sovituksen ja anteeksiantamuksen kohtaaminen on tänään vain tiedonannon, julistuksen ja hyvän uutisen eli evankeliumin kohtaamista ja vastaanottamista. Se ei muuta mitään minun nykyisyydessäni. Se ei vaikuta mitään erikoista. Sen kuultuani ja otettuani sen vastaan jatkan elämäni matkaa juuri samalla tavoin kuin tähänkin asti. Mikään ei minun fyysisessä tai psyykkisessä todellisuudessani ole muuttunut. Korkeintaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olen inhottava syntinen ihminen ja samaan aikaan Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan perillinen. Minulla on valoisa toivo tulevaisuudesta. Jälleen olen vain entistä varmempi siitä, että olen Jumalan tuomiolla uskosta vanhurskaaksi tulleena autuas Jumalan lapsi ja pelastettu kadotuksen tulikivijärvestä.



http://koti.mbnet.fi/hulk/

Oksennusapöntöt kirkonpenkkien vieressä riivaajien ulosajamista varten

Eräs kyseli kerran
että mitä ne oksennus astiat
kirkossa tekee?

Sanoin ettei mitään, vaan että luulotautiset
ihmiset ovat ne sinne kiikuttaneet, ja että jos
joku vahingossa antaa kuitenkin ylen,
niin ´tuo ihminen on joko oksennustaudissa
tai jälkihumalassa. Mutta Raamatusta ei
mitään oksennuspönttöä löydy, eikä
mitään muutakaan ylen anto kapistusta
sielunhoitotoimenpiteissä.


Vaan kaikki tuo on vinoon menneitten
ihmisten vinon mielikuvituksen tuotetta.
Paras lukea Raamatusta mitä on,
ja mitä ei ole, ettei tule väärinkäsityksiä.
Sielunhoito tapauksia ei Jumalanpalvelus
tilaisuuden aikana selvitellä yleisön
aikana, vaan yksityisesti.

Terve ja ihmistä kunnioittava sielunhoito
ei ole mikään näytösnumero, varsinkaan jos
joistakin vakavista asioita on kysymys.
Mutta missään tapauksessa
ei ole oksennuspöntöistä kysymys,
ei edes yksityisessä sielunhoidossa.
Esa Suojalalla on aivan ikioma oppi
monesta muustakin asiasta.

Oksennusapöntöt kirkonpenkkien vieressä riivaajien ulosajamista varten

Suomessakin on seurakuntia joissa pidetään
oksennuspönttöjä kirkonpenkkien vierellä, miksi?
- Koska siinä seurakunnassa uskotaan harhaoppiin,
että uskovassa ihmisessä on kaikenlaisia demoneja
ja riivaajia, jotka ajetaan sitten ulos.
He väittävät että niin tapahtuessa ihminen saattaa
ylenantaa ja siksi on varustauduttu tällä varokeinolla.
Mistä tiedän tämän?

Olen itse ollut erään tällaisen puhujan luennoilla.
Aiheena oli armolahjat.Yhdellä tunnilla hän sitten
toi esiin tämän ylenantamisen mahdollisuuden.
Puhuja oli Esa Suojala.Hän mainitsee tästä myös
kirjassaan:"Palvele pyhillä armolahjoilla"
minkä minäkin ostin.Olenkin scannannut osia siitä,
tuolla hänen nimensä alla olevassa kirjoituksessa.

Olen myös saanut postia tästäkin aiheesta silloin
kun aihe oli kuumana ajankohtana ja säästin ne kirjeet.
Tälläkin foorumilla on eräs henkilö joka kirjoitti minulle silloin.

Kun aihetta käsiteltiin netmissionissa, moni otti siihen osaa ja jotkut puolustivat tätä kertomalla "tapauksista" jolloin joku oli oksentanut.
Tällaisia kirjoittajia löytyy netmissionin foorumilta vieläkin.
Moni kertoi että heidän seurakunnassaan tapahtui tätä minun mielestäni iljettävää asiaa, joka pilkkaa Kristuksen sovitustyötä.
Oletko tietoinen tästä ja mitä ajattelet aiheesta?

RA

Uskonnollisuus

"Kristilliseltä kannalta tämä merkitsee, että ulkokultainen ihminen käyttää kristillisiä sanoja tarkoittamatta niillä mi­tään tai tarkoittaen jotain muuta kuin sanoo. Hän teesken­telee tuntevansa evankeliumin, mutta tosiasiassa hän ei tiedä, mistä siinä on kysymys.

Hän teeskentelee elävänsä yhteydessä Jumalaan, mutta ei tunne tätä yhteyttä. Hän ajattelee tuntevansa itsensä mutta ei varsinaisesti tunnekaan. Hän ajattelee tuntevansa Juma­lan ja jopa julistaa Jumalasta, mutta varsinaisesti hän ei tunne Jumalaa. Hän julistaa jotain toista Jumalaa, omate­koista Jumalaa, ei itsensä ilmoittanutta Jumalaa. Hän ajat­telee tekevänsä Jumalan tekoja ja omien tekojensa olevan Pyhän Hengen tuottamia, mutta itse asiassa hän tekee itsevanhurskaita ja omahyväisiä perkeleen tekoja. Hurskaa­seen uskonnolliseen teeskentelijään osuvat Jeesuksen sanat: "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentäh­den, että te ette kärsi kuulla minun sanaani."

Mitä jos näin on?

Onko peli menentetty?

Löytyykö apua`?

Löytyy!

Tule Golgatalle.

Puhdistuspaikka syntisille ja saastaisille;

syntiä ja saastaisuutta vastaan!

Kaikille! Uskovillekin.

Fariseuksille niin kuin publikaanille.

Uskonnollisuus

Uudessa testamentissa tällaista hurskautta sanotaan ulkokultaisuudeksi.Ulkokultaisesta ihmisestä käytetty kreikan kielen sana (hypokritees) tarkoittaa varsinaisesti näyttelijää. Ulkokultainen uskonnollinen ihminen esittää hengellistä näytelmää. Hän esiintyy jonakin muuna kuin mitä hän on. Hurskas, uskonnollinen ihminen valehtelee itselleen ja ym­päristölleen koko uskonnollisella elämällään sekä sisäisesti että ulospäin. Hän ei ole sellainen kuin miltä hän näyttää ja minä hän esiintyy. Hän ei ole eikä näytä olevan sellainen kuin Jumala sanoo kristityn olevan sisäisesti ja ulospäin suhteessa muihin ihmisiin.

Kristilliseltä kannalta tämä merkitsee, että ulkokultainen ihminen käyttää kristillisiä sanoja tarkoittamatta niillä mi­tään tai tarkoittaen jotain muuta kuin sanoo. Hän teesken­telee tuntevansa evankeliumin, mutta tosiasiassa hän ei tiedä, mistä siinä on kysymys.

Hän teeskentelee elävänsä yhteydessä Jumalaan, mutta ei tunne tätä yhteyttä. Hän ajattelee tuntevansa itsensä mutta ei varsinaisesti tunnekaan. Hän ajattelee tuntevansa Juma­lan ja jopa julistaa Jumalasta, mutta varsinaisesti hän ei tunne Jumalaa. Hän julistaa jotain toista Jumalaa, omate­koista Jumalaa, ei itsensä ilmoittanutta Jumalaa. Hän ajat­telee tekevänsä Jumalan tekoja ja omien tekojensa olevan Pyhän Hengen tuottamia, mutta itse asiassa hän tekee itsevanhurskaita ja omahyväisiä perkeleen tekoja. Hurskaa­seen uskonnolliseen teeskentelijään osuvat Jeesuksen sanat: "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentäh­den, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. - - hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhee valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh 8:43-44.) Hurskas uskonnollinen teeskentelijä on Jumalan lähei­syydessä suullaan ja kunnioittaa häntä huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana Jumalasta, niin kuin profeet­ta sanoo ja niin kuin Jeesus sanoi oman aikansa hurskaista, uskonnollisista ihmisistä (Matt 15:7-8).

Hurskas, uskonnollinen ihminen ei teeskentele tietoisesti. Teeskenteleminen ei ole hänen tarkoituksensa. Hän ei halua esiintyä hurskaampana kuin hän on. Hän ei halua pettää itseään eikä muita. Jos hän tekisi niin, voisimme tuskin sanoa häntä hurskaaksi. Hurskaalle, uskonnolliselle ihmi­selle on luonteenomaista nimenomaan se, että hän teesken­telee ja näyttelee olematta itse siitä selvillä. Hän on verratta­vissa näyttelijään, joka eläytyy osaansa siinä määrin, että hän samastuu täysin rooliinsa ja unohtaa tai häivyttää itsensä. Hurskas, uskonnollinen ihminen onkin siitä syystä varsin usein inhimillisesti arvioiden hurskas ja ihailtava uhrialttiudessaan, maailmaan kohdistuvassa rohkeudessaan ja kirkon palvelemiseen antautumisessaan.

Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa siis itsensä, mutta on silti itse kaiken tekemisensä ja sanomisensa kes­kus. Hän uhrautuu, mutta kuitenkaan ei ole kysymys varsi­naisesti uhrista. Päinvastoin hän niittää itse siitä kunnian. Hän on rohkea, mutta hänen rohkeutensa on pohjimmil­taan laskelmoivaa, sillä hän aavistaa vaistomaisesti, että hänen rohkeutensa lisää hänen suosiotaan. Hän on julistaja­na tehtäväänsä antautunut, mutta sisimmältään hänen an­tautumisensa on omatekoista ja koskee kaikkea muuta kuin Herraa ja hänen evankeliumin ilmaisemaa kirkkauttaan.

Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa ja häivyttää itsensä. Hän sulautuu ja samastuu täysin rooliinsa, mutta hänen roolinsa istuu hänelle hyvin. Se on kuin tehty mitta­tilaustyönä hänen olemukselleen. Hänen ei tavallaan tarvit­sekaan näytellä, sillä hän on olemukseltaan teeskentelijä. Hän peittää itsensä, hän on pinnallinen ja vihaa sitä, mitä Jumalan sana sanoo aidosta jumalanpelosta ja hurskaudes­ta. Hän ei esiinny hurskaana ja uskonnollisena, vaan hän on sellainen. Mutta hänen hurskautensa ja uskonnollisuutensa ovat vieraita Jumalalle ja hänen tahdolleen. Juuri tällaisiksi Jeesus luonnehtii hurskaita, uskonnollisia ihmisiä.

Aksel Valen-Sendstad

Aika kova puhe, mutta täyttä asiaa, etenkin kun näistä näyttelijöistä ei todellakaan ole pulaa nykyaikana!

Väärien julistajien tuntomerkit

Väärien julistajien tuntomerkit:

1.Jumalan komentaminen ja vaatiminen.
Vaaditaan Jumalaa vastaamaan omiin
vaatimuksiin ja toivomuksiin. Koko
uskonelämä on sillä pohjalla
kun alunperinkin on Jumalaa uhkailemalla
lähdetty ”tielle”.

2.Raamatun auktoriteetin mitätöiminen.
Pyhä Henki otetaan rukoilun ja palvonnan
kohteeksi, Jeesuksen Kristuksen sijaan.

3.Julistetaan että Pyhä Henki on se Jumalan
voima, vaikka Raamattu ilmoittaa että evankeliumi
Jeesuksesta Kristuksesta on Jumalan voima.

4.Kun Pyhä Henki on otettu erilleen Jumalan
Sanasta, seurauksena on ilmestystieto.
Saadaan uutta, Raamatun jo kirjoitetulle
totuudelle ja tiedolle vieraita näkyjä
ilmestyksiä ja sanomia

5.Uudestisynnyttävän, veren evankeliumin sijasta
julistetaan ihmeitä ja merkkejä.

6.Armolahjat otetaan omaan käyttöön.
Niitä opetetaan itse käyttämään.

7.Kaikessa näkyvä ylpeys ja korskeus.
Jumalan sanan kunnioituksen
halveksunta.
Palvelemisen sijaan halutaan olla herroja.

8.Jumalan sanan auktoriteetin alle tutkittavaksi kieltäytyminen.
siksi heidän oppejaan ei saa arvostella vaan he
sanovat että se on Pyhän Hengen pilkkaa.
Pyhän Hengen pilkan syntiä ei Raamatun mukaan saa anteeksi.
Tällä tavoin he pystyvät peloittelemalla saamaan kansan hiljaiseksi.

9.Jumalan sanan , sekä toisten ihmisten törkeä hyväksikäyttö
omien etujen saamiseksi.
Esim Kunnia,maine, ihmisten palvomisen kohteeksi
saavuttaminen,materiaalinen menestyminen, ihmisten
kunnioituksen vaatiminen.

10.Uhkailu , peloittelu ja syyllistäminen.

Esim.Kun sairas ei parannukkaan rukousjonossa,
hänestä tehdään syyllinen.
Kaikkien heikkojen osapuolten syyllistäminen.
Virkavallalla peloittelu ja uhkailu.
Ennenaikaisella kuolemalla sekä sairauksilla
ja ekonomisilla epäonnistumisilla peloittelu.

11.Se mikä Raamatun mukaan on epärehellistä ja rikollista,
on yhtäkkiä sallittua
jos siitä on ekonomista tai muunlaista hyötyä.
Muille esitettyjä vaatimuksia ei itsekään täytetä,
puhutaan yhtä ja eletään toista.

12.Heikkojen alentaminen, halveksiminen sekä sortaminen.

13.Puhutaan ja käyttäydytään kuin tunnettaisi Jeesus, mutta
käytäntö osoittaa kaiken olevan vain teeskentelyä.

##################################################
Sanon:

Jeesus Kristus on ELÄVÄ Persoona eikä mikään satu tai tarina,
joka otetaan kaapista esille aina tarpeen tullen!
Hänessä ollaan eletään ja hengitetään tai sitten ei!
Tämä tarkoittaa:
Pysytään jatkuvasti Jumalan Sanassa ja parannuksen teossa.



RA