Onko uskosi elämisen apu?

Oliko tuttua?

Jos jollakin on sairautta ja ahdistaa, tai elämä on
pelkkää surua, ollaanko pikapikaa arvioimassa uskon laatua,
ja sitä onko siinä jotakin vialla, kun eletään luulossa, että
usko on pelkkää terveyttä, onnellisuutta ja ilomieltä?

Soivatko puhelimet kuumana, eheytymiskokouksiin
pitää päästä, toisesta päästä valtakuntaa juuri
sinne, missä niitä lapsuuden traumoja parannetaan?

Voisiko kaikki parantamisinto ollakin vain
sen vanhan ihmisen ympärillä hääräämistä,
ja sen oikkujen mukaan kulkemista?
Sellainen uskonelämähän on plus miinus
nolla ukoa; siis pelkkää hössötystä, vai mitä?





Jollekin usko on raitistumisen näyttöä.
Alkoholin väärinkäyttäjä pääsi uskon
avulla viinasta ja tupakasta, mutta hän
ihmettelee, miksi Jumala ei antanut sitä
parempaa tilalle, jota luvattiin, kun sama
katkeruus ja viha yhä kalvavat sisikuntaa?

Sairastavanhan on saatava luvattu terveys,
Jumalan velvollisuus on se antaa,
kun kerran raamatussa luvataan,
että Hänen haavainsa kautta olemme
paratut?

Mihin sitä uskoa sitten tarvitaan, jos
ei kerran elämästä tulekaan hyvää
ja onnellista, ja jos ei kerta Raamattu
toimi niin kuin lupaa?

Onko se mitään uskon iloa, jos elämä
menee vielä kurjempaan malliin, kun
tullaan uskoon, niin kuin aika monessa
tapauksessa voi käydä. Suku ei hyväksy,
ja perheelle on häpeäksi uskovainen,
joka pilaa muittenkin elämän vakavilla
ajatuksillaan. Sitäkö se usko sitten antaa?

Eikö minulle kuulu kaikki hyvä, että
piilevät kykyni ja lahjani löytyvät,
että saisin kerrankin nauttia arvostani,
olla itsestäni ylpeä? Jos Jumalan ei
anna minulle hyvää, niin että on
muillekin uskonnäyttöä siitä, että
usko kannattaa, eihän uskosta muuten
ole hyötyä kenellekään?

Koska olen kunnollinen ja rehellinen ja uskova,
minulle kuuluu Jumalan hyvyys,
jotka yrittävät selittää jotakin
muuta, ovat kateellisia hyvinvoinnistani?

Onhan Jumala tullut, että minä joka en mitään ollut,
saan kerrankin olla jotakin, niin että kaikki
arvostelijat ja koko sukuni saavat nenilleen,
kun minä pärjään?

Ellei Jumala osoittaisi
uskon hyötyä elämässäni , olisin syvästi pettynyt
häneen. Voisinpa luopua uskostakin, ja sitähän
ei Jumala sallisi, eihän?



Kuitenkin Raamattu sanoo
Uskovaisena olemisesta:
Apostolien teoissa:
14:22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja
ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää
menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."


Hebrealaiskirje sanoo:
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa
ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;

11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu,
miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri
lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina,
ahdistettuina, pahoinpideltyinä -

11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -;
he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa
ja maakuopissa.

11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta
olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan
saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;


2 korinttolaiskirje sanoo:
11:23 He ovat Kristuksen palvelijoita -
puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän.
Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut
useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon,
olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

11:24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä
lyöntiä, yhtä vaille;

11:25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua
kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
vuorokauden olen meressä ajelehtinut;

11:26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa
virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä,
vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain
puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa,
vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

11:27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut,
kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut,
kärsinyt vilua ja alastomuutta.

11:28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä
tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
11:29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

11:30 Jos minun kerskata täytyy,
niin kerskaan heikkoudestani.

Ihmeellistä, että
kärsimyksistä ja vastoinkäymisistä huolimatta
He eivät luopuneet uskosta.

Kysymys:
Mikä oli se parempi, mitä luvattiin tilalle?