sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Terveestä hengellisyydestä

Tervehtyminen alkaa siitä, kun
ohjelmoidaan ajatusmaailmamme
Jumalan Sanalla, se on: Raamatun
sanalla. Se jos mikä, oikoo niitä meidän
kummallisia käsityksiä ja vääriä
luuloja. Ja niitä on paljon.

Ei se auta, jos vaan käännytään
profeetojen puoleen, ja kysellään
heiltä, mitä se Jumala haluaa
sanoa juuri kunkin kurjuuteen.
Eikä sekään auta, että niitä
mannalappuja otetaan.

Mannalappu on vaan kuin
pieni pisara, josta emme
tule moksiinkaan.

Raamattu on se Jumlan peili,
josta näemme myös sisuksemme,
ne kaikki piilossa olevatkin
kolot, ja sen mitä kaikkein
salatuimmassakin lokerossa on,
ja onko se mitä on, hyvää vai jotakin,
mikä pitää pnna pois.

On niitä hyvältäkin TUNTUVIA
asioita, jotka eivät kuitenkaan
ole Jumalan mieleen. Turha se
sitten on siinä kiemurrella ja valittaa,
että Jumala Riisuu niin raaálla tavalla.

Hyvä kun riisuu, ei taivaaseen
mennä omissa luuloissa ja
omilla hyvillä tunteilla;
vaan se tieto meillä on, että
me muutumme Hänen kuvansa
kaltaiseksi, kun Jeesusta
katselemme.

Itsesääli ja ylpeys ovat perkeleen
paras leivos. Ylpeys on kuoleman
synti. Ja elämän este. Itsesääli on
yhtä kammottva. Ne yhdessä on
petollinen sekoitus.

Jeesus on uskovien armahtaja.

Joka päivä saamme mennä
armoistuimelle. Armoistuimella taakat kevenevät.
Totuus tekee vapaaksi.



Jarrut

Ei kommentteja: