: Kuinka Jaakobista tuli Israel

Jo ennen kuin Jaakob syntyi, oli Jumala
valinnut hänet. Se valinta ei ollut hänen
tekojensa tähden, vaan ”että Jumalan valinnan
mukainen aivoitus pysyisi”. Jaakob
tiesi, että Jumalalla on suunnitelma hänen
elämäänsä varten. Hän teki kaikkensa
edistyäkseen tässä suunnitelmassa.
(Kertomus Jaakobista l. Moos. luvut 25–
33.)

Ovelasti Jaakob osti esikoisoikeuden
veljeltään Eesaulta. Vielä ovelammin hän
petti veljeänsä ja vanhaa isäänsä. Hän tahtoi
saada siunauksen isältään. Hän tiesi,
että hän tarvitsee sitä elämän tehtävässään.
Hän valehteli vanhalle isälleen, väitti olevansa
Eesau.

Hänelle luontaisella oveluudella Jaakob
tuli hyvin rikkaaksi Laabanin luona
ollessaan. Jumala oli ilmoittanut hänelle
suunnitelmansa. Jaakobista oli tuleva suuri
kansa.
Jumalalla oli suunnitelma, jonka kautta
kaikki kansat tulisivat saamaan siunauksen.
Kuitenkin tuon suunnitelman toteutus
viipyi. Ajattomalla Jumalalla oli paljon
aikaa.

Jumala oli valinnut Jaakobin, mutta ei
hänen luontaista oveluuttaan ja viisauttaan.
Siinä koulussa, jonne Jaakob vuosiksi joutui,
ei oppiaineena ollut itsetunto. Miehen,
jonka Jumala oli valinnut, täytyi oppia,
ettei Jumala käytä sellaista ”joka jotakin
on”. Sellainen viedään Jumalan kouluun.
Tulevalta Israelilta vietiin siinä koulussa
kaikki mahdollisuus kerskata itsestään ja
asemastaan siunauksen välikappaleena.
Kaksi kolmasosaa elämästään Jaakob
oli kova ja laskelmoiva mies. Hän selvisi
tilanteista omalla viisaudellaan. Ei niin,
että Jumala olisi hylännyt häntä tai muuttanut
suunnitelmiaan.


Jumala ilmestyi Jaakobille Beetelissä.
Jälleen Jumala ilmoitti suunnitelmansa
Jaakobille, mutta ei hänestä vielä tullut
Israelia. Tarvittiin vielä monta pitkää vuotta
Jumalan koulussa. Vihdoin Jumala näkee,
että Jaakob on valmis Jabbok-virran
taisteluun. Sellaiseen taisteluun, josta hän
ei tulisikaan selviytymään ilman pysyvää
vammaa.

Mikä on nimesi
– mikä on olemuksesi?
Eräänä päivänä Jaakob saa tiedon, että
hänen veljensä on tulossa häntä vastaa
neljänsadan miehen voimalla. Petetty tulee
kohtaamaan pettäjänsä. Jaakob huutaa
apua Jumalalta. Ensimmäisen kerran hän
joutui tunnustamaan, että hän pelkäsi suuresti.
Veljeni Eesau tuhoaa minut, vaimoni
ja lapseni! Hän vetoaa Jumalan suunnitelmaan,
joka ei toteutuisi, jos Eesau surmaisi
hänet.

Jaakob ei kuitenkaan uskonut, että
Kaikkivaltias selviäisi tilanteesta yksin
omalla viisaudellaan. Hän punoo suunnitelman,
jolla hän aikoo lahjoa veljensä.
Omaisuudestaan erottama lahjus, sekä
hänen molemmat vaimonsa, orjat ja yksitoista
lasta, viedään Jabbok-virran yli. Itse
Jaakob vetäytyy takaisin virran toiselle
puolelle.

”Silloin painiskeli hänen kanssaan
muuan mies päivänkoittoon saakka.”
Tuossa painissa Jaakobin lonkka nyrjähti.
Mies sanoi Jaakobille: ”Päästä minut, sillä
päivä koittaa.” Se oli se päivä, jolloin Jaakob
oli kohtaava Eesaun, ja hän pelkäsi.
”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Silloin
tuo ”muuan mies” sanoi hänelle:
”Mikä sinun nimesi on?”

Hyvä Jumala, miksi Sinä sellaista kysyt?
Sinähän olet minut valinnut. Minä
olen valittu. Tiedäthän Jumala, kuinka
minä olen menestynyt. Minä olen siunattu.
– Herra, aavistan mihin sinä tähtäät.
– En voi perimälleni mitään. Minä synnyin
tällaiseksi. Lapsuuden olosuhteet tekivät
minusta tällaisen. Olen kuitenkin tehnyt
parhaani edistääkseni Sinun suunnitelmaasi.

Kun Jaakob
kohtaisi ongelmansa
hän myös löysi Auttajansa
Vihdoinkin Jaakob on ajettu nurkkaukseen.
Hän on yksin Jabbok-virran taistelussa.
Yksin Jumalan kanssa, joka tietää
kaiken. Hänen ongelmansa ei ollut kohdata
Eesau, jota hän pelkäsi. Sen asian Jumala
kyllä pystyi hoitamaan. Jaakobin täytyi
kohdata itsensä.

Jumalan lähettiläs kysyi häneltä: ”Mikä
sinun nimesi on? Minä kyllä tiedän kuka
sinä olet. Tunnen sinut läpikotaisin, mutta
halusin vihdoin pysähdyttää sinut niin, että
joudut todella näkemään itsesi ja sanomaan
nimesi.” On tullut se hetki, jolloin
vuosikymmeniä kestäneen koulun arvosana
annetaan.

”Mies, kerro itse nimesi. Minä kyllä
sen tiedän, ja nyt tulet sinäkin tietämään,
kuka ja millainen sinä itsessäsi olet.”
Vain yksi sana riitti: ”Jaakob”, joka
merkitsee ”Hän pettää”. Jaakob näkee ensimmäisen
kerran, kuka hän Itse on. Hän
alkaa ymmärtää jumalallisen valinnan periaatteita.
Hän tajuaa, että kaikki kunnia
kuuluu Jumalalle, eikä niille, joita Hän
käyttää suunnitelmiensa toteutuksessa.
Siinä toteutuksessa Hän ei edes tarvitse
Itsestä lähtöisin olevaa apua.

Tämä oli se läksy, jonka Israeliksi kutsuttu
Jaakob joutui oppimaan. Kun Minä
Olen toteuttaa suunnitelmaansa, silloin ei
riitä, että ”hän pettää” tekee parhaansa.
”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob,
vaan Israel, sillä sinä olet taistellut
Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”
Mies, joka sai vamman lonkkaansa ja
hävisi painissa, julistettiin voittajaksi!
Ihmeellinen jumalallinen salaisuus.
Heikko on voimakas. Armovalinta ei perustu
siihen, mitä Itse on. Kaikki kaikessa
on Hän ja Hänen kunniansa! Hän käyttää
niitä, jotka seuraavat Jeesusta ja tyhjentyvät
Itsestään.

Pimeän yön jälkeen aurinko nousi ja
”Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel,
sillä hän sanoi: ’Minä olen nähnyt Jumalan
kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun
henkeni pelastunut.’” Kun Jaakob jatkoi
matkaansa, hän ontui lonkkaansa.
Siunattu vamma, jonka toisetkin näkivät!
Siellä, missä armon aurinko nousee
Jabbokin taistelujen yön jälkeen, siellä
meidän ”vammamme” nähdään, mutta
toteutuu myös Jumalan armollinen suunnitelma.
Tämän Jaakobin saaman vamman israelilaiset
tulevat aina muistamaan. ”Sen
tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään
päivänä syö reisijännettä, joka kulkee
lonkkaluun yli; sillä Hän iski Jaakobia
lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.”
Uuden liiton kieltä käyttääksemme:
Jaakob oli nyt käynyt ristin tielle. Itsen
tahto ei edistänyt Jumalan suunnitelmaa.
Ristin luona Pystyvästä tuli Pettäjä ja Pettäjästä
Israel. Risti jätti jälkensä, Hän ontui
lonkkaansa.

Matti Pyykkönen
kirjassa Me olemme Kristus
(1. painos nimellä
Jumala juoksupoikana.
Ihmiskeskeisen teologian diagnoosi.)