Todella ajakohtainen kysymys:
Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Eikö jokaisella kristityllä ole vastuu
lähimmäisestään? Vai koskeeko se vain jokaista kristittyä itseään?
Raamatussa lukee, Galattalaiskirje 5
Galatalaiskirje:
5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
5:8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
5:11 Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu.
5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Likapyykin peseminen
Paljon voisin itsekin omasta seurakunnastani johon kuulun kertoilla negatiivisia asioita, mutta se ei kuulu tänne vaan se keskustelu käydään asianosaisten kanssa oman seurakunnan sisällä!
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tahdon vielä sanoa jonkun sanan yllämainittuun ajatukseen.
On väärin luulla ja olettaa, että täällä kertoiltaisiin seurakuntien asioita, jotka koskisivat erimielisyyksiä tai muita henkilökohtaisia näkökantoja.Paljon jää hiljaisuuteen oman sydämen murheeksi ja vain Jumalan kanssa puitaviksi asioiksi, sillä monenlaista epäoikeudenmukaisuutta löytyy.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta , vaan jokaisen kristityn velvollisuus. MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tahdon vielä sanoa jonkun sanan yllämainittuun ajatukseen.
On väärin luulla ja olettaa, että täällä kertoiltaisiin seurakuntien asioita, jotka koskisivat erimielisyyksiä tai muita henkilökohtaisia näkökantoja.Paljon jää hiljaisuuteen oman sydämen murheeksi ja vain Jumalan kanssa puitaviksi asioiksi, sillä monenlaista epäoikeudenmukaisuutta löytyy.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta , vaan jokaisen kristityn velvollisuus. MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Likapyykin peseminen
<<<<<
Uskon että jokainen terveen opin linjoilla
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan tässä tarkoitit, niin että
”pyykit” pestään asianomaisten kesken.
Varmasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Tämä Apostoli Paavalin opettama evankeliumin
linja on tämän Vapaasanan ylläpidon ja valvojankin
vastuu ja linja.
Vankilaevankelistana Sinunkin on
ojentauduttava ja
pidettävä Paavalin linja omana linjanasi
ja vastuunasi,
kun evankelioit, sillä ethän halua
väärentää Raamatun totuutta?
Uskon että jokainen terveen opin linjoilla
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan tässä tarkoitit, niin että
”pyykit” pestään asianomaisten kesken.
Varmasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Tämä Apostoli Paavalin opettama evankeliumin
linja on tämän Vapaasanan ylläpidon ja valvojankin
vastuu ja linja.
Vankilaevankelistana Sinunkin on
ojentauduttava ja
pidettävä Paavalin linja omana linjanasi
ja vastuunasi,
kun evankelioit, sillä ethän halua
väärentää Raamatun totuutta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
