Paljon voisin itsekin omasta seurakunnastani johon kuulun kertoilla negatiivisia asioita, mutta se ei kuulu tänne vaan se keskustelu käydään asianosaisten kanssa oman seurakunnan sisällä!
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tahdon vielä sanoa jonkun sanan yllämainittuun ajatukseen.
On väärin luulla ja olettaa, että täällä kertoiltaisiin seurakuntien asioita, jotka koskisivat erimielisyyksiä tai muita henkilökohtaisia näkökantoja.Paljon jää hiljaisuuteen oman sydämen murheeksi ja vain Jumalan kanssa puitaviksi asioiksi, sillä monenlaista epäoikeudenmukaisuutta löytyy.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta , vaan jokaisen kristityn velvollisuus. MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti