Suvuissa periytyvinä

Kysymys

Suvuissa menee perintönä montaa erilaista
perimää, vaikka selvänäköisyyttä. Myöskin luonnonparantajia on. Tai sairauksia
kuin mielisairauksia ja muita perinnöllisiä sairauksia, entäpä kehitysvammaisuus, miten se sallimus on,
koskeeko ne sitä Biblian kohtaa, että Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen? Miten on uskovaisten mustalaisten siis romaanien verikoston kanssa? Vosiko löytyä selvitystä. Tärkeä asia minulle. Jumala kostaa,
uskovaisellekin perheelle, kun lapset saa myös kärsiä.
Kosto Jumalan polelta pitäisi loppua, kun Jumalaa rakastaa, siis Uskovaisen osassa.


Vastaus:

Kysyit myös selvännäköisyyden ja sairauksien
periytymisestä, vammaisuudesta ja verikostosta.

Selvännäköisyydestä, eli edeltä tietäminen
niin kuin sitä voisi kutsua, kuuluu sielullisiin
kykyihin. Se voi kulkea suvussa
aivan kuin perintönä, polvesta polveen.

Kun ihminen syntyy uudesti Kristuksen
työn ansiosta, katkeavat nämä sielulliset
kahleet, mutta ellei niin ole,
on sanouduttava itse omalla
suulaan irti kaikista sielullisista
kyvyistä. Eikä enää niihin kajota.

Koska Jumala on ainut, jolla kaikki valta
taivaassa ja maan päällä, koskee se myös
ihmistä.

Jumalan lapsi on Jumalan lapsi,
eikä ihminen silloin omilla pettävillä
kyvyillään enää voi ennustella
tulevaisuutta, tai harrastaa
muutakaan, mikä on vahingollista
hänelle itselleen ja muille.

Jumala kaiken Luoja yksin tietää kaikki.
Raamatussa on annettu ohjeet kaikesta;
ennustaminen on Jumalan sanassa kielletty,
ja yhteydenotto vainajahenkiin,
siinäkin yhteydessä.

Sairauksista sanotaan, että ne ovat
synnin seurausta. Hirvittävältä se kuulostaa,
mutta kun ajattelemme esimerkiksi kaikkia
saasteita, niin on helpompi ymmärtää asia.
Monet kehitysvammat ovat vahingollisten aineitten
seurausta, joko suoranaisesti tai muuten.

Monet sairaudet ovat psykosomaattisia, eli
sielullista syistä aiheutuvia ruumiillisiakin
siarauksia. Esim. reuma, astma ihottumat
sydän viat syöpä mm.mm.
Masennukset ja muut sielulliset
sairaudet mukaan luettuna tietenkin.

On olemassa sellaisia luontaisia taipumuksia esim.
masentuvaisuuteen. Melankolinen persoonallisuus
tyyppi, on sellainen. Pessimistiset ihmiset helposti
masentuvat ja masentavat ympäristöäänkin ja perheensä.
Lapset saavat sen kodin perintönä, niin kuin muutakin.
Hyvät ja huonot käyttäytymismallitkin ovat kodin perua.

Kristityissä perheissä odottaisi asioitten olevan toisin,
mutta ei sekään aina pidä paikkaansa. Ahdasmielisyys ja
syyllistäminen jo lapsuudessakin jättävät omat jälkensä.


Verikosto on nähdäkseni romaanikansan
kulttuuri tapoihin kuuluva hirvittävä perinne.
Se on alkujaan Vanhatestamentillisia
Mooseksen kirjan sääntöjä.

Kun ihminen tulee Kristuksen luokse ja
vanha elämä jää, niin pitäisi tämänkin
perinteen jäädä. Mutta niin ei aina siltikään ole.
Jumala on ainut tuomari, eikä ihmisellä
ole valtaa ottaa keneltäkään henkeä,
se on rankaistava teko.

Suurin syy siihen, miksi romaanikansan
keskuudessa vielä verikosto elää,
uudestisyntymänkin jälkeen,
on nähdäkseni oikean raamatullisen
opetuksen puute.


Miksi uskovainenkin saa kärsiä?

Uskovainen elää vielä tässä maailmassa,
joka on synnin kirouksen alaisuudessa,
ja jossa sen seuraukset vaikuttavat.
Se että löydämme tien pelastuseen
täällä, ei tarkoita sitä , että jo
olisimme pelastuneita!

Olemme matkalla vieläkin, ja
tätä matkaa emme enää kokaan
tee yksin, vaan Jeesus itse lupasi
olla kanssamme joka hetki, aina
maailman loppuun asti.

Sairauksiakin hän voi parantaa, antamalla
kuin esimakua förskottina tulevasta
täydellisen terveyden maasta: Taivaasta.

Mutta niin kauan kuin täällä olemme, olemme
vajavaisuuden maassa vajavaisina ihmisinä,
ja ilman Jumalaa ei ole mitää toivoa, kenelläkään.

Kun ja jos, sairaudet ja murheet, tai mikä tahansa
vastoinkäyminen kohtaa Jumalan lasta, se ei tule
sattumalta, vaan sillä on sanoma mukanaan.

Vaikka se olisi surullinen sanoma, on siihen kätketty
Jumalan siunaus. AINA! Olen kulkenut tätä Jeesus
tietä monet vuodet, ja kaikenlaista mahtuu
näihin vuosiin. Siksi voin vakuuttaa, että
Jumala ei tee koskaan virheitä, sairauskin
kantaa mukanaan siunausta.

Enkä koskaan unhoita sitä, kuinka pieni
kehitysvammainen poika sai koulun
pahimman riitapukarin näyttämään
todelliset kasvonsa, eli sen kätkössä olevan
lempeän sydämen, joka ehkä muutoin olisi
jäänyt häneltä itseltäänkin näkemättä, muista
puhumattakaan.