Puhe rististä on hulluutta monien mielestä
Jeesus on ylösnousseenakin ristiinnaulittu
Olavi Peltola
Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se,
etten kohtaa häntä tänään nimenoman ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni
tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla
ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.
"Kristus on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena,
taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa
ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on salattu ristin alle" (Sasse).
Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sydämen uskollinen kiintyminen häneen on mahdollista vain ristin voimattomuuden edessä. Siinä Kristus kaikkivaltiaana ei poistanut kärsimystä maailmasta eikä edes paljastanut meille kärsimyksen arvoitusta. Mutta hän otti kantaakseen meidän kansamme ja vierellämme kaiken kärsimyksemme. "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9, KR38).
Meille ei ristin edessä selitetä meidän omaamme ja maailman pahuutta, vaan siinä Jumalan Poika henkilökohtaisesta rakkaudesta meitä kohtaan kärsii juuri meidänkin pahuutemme tähden. Siinä ei tuhota pahuutta maailmasta, vaan siinä avautuu pahuuden vallassa olevalle ihmiselle toivon ovi iankaikkiseen elämään.
Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi voiman ja väkevyyden, yliluonnollisuuden ja näkyvyyden kohtaamisesta hänessä. Mikään ei sen jälkeen voisi jatkua kuten tähän asti minun mitättömässä ja arkisessa elämässäni. Ylösnousseen kohtaaminen merkitsisi oman ylösnousemuksen kokemista. Mutta sen aika ei ole vielä tullut.
Tänäänkin se todellisuus, jota elämme osoittaa kaikin tavoin, että Kristuksen Jumala ei auta meitä kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Olemme edelleenkin pahuuden kiusaamia ja siihen lankeavia, kärsiviä, sairaita, epäonnistuneita ja heikkoja ihmisiä. Kuitenkin sydämestämme luotamme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olemme koko mielestämme ja voimastamme vakuuttuneita siitä, että hän on totisesti noussut kuolleista.
Jumala oli ristillä Pojassaan heikko ja avuton ja täysin muutaman roomalaisen sotilaan mielivallan alainen. Mutta juuri tähän hulluuteen sisältyy koko kristillisen uskon ydin. Jumala voittaa ja pelastaa kärsimällä. "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima... - - Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi (1. Kor. 1:18-25). Tämä erottaa kristinuskon kaikista muista maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Juuri tässä selvässä ja kuitenkin niin käsittämättömässä ristin sanomassa opimme vasta tuntemaan todellisen Jumalan. Vasta siihen juurtuminen tekee meistä kristittyjä.
Meille on toki nöyryyttävää se, että sovituksen ja anteeksiantamuksen kohtaaminen on tänään vain tiedonannon, julistuksen ja hyvän uutisen eli evankeliumin kohtaamista ja vastaanottamista. Se ei muuta mitään minun nykyisyydessäni. Se ei vaikuta mitään erikoista. Sen kuultuani ja otettuani sen vastaan jatkan elämäni matkaa juuri samalla tavoin kuin tähänkin asti. Mikään ei minun fyysisessä tai psyykkisessä todellisuudessani ole muuttunut. Korkeintaan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olen inhottava syntinen ihminen ja samaan aikaan Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan perillinen. Minulla on valoisa toivo tulevaisuudesta. Jälleen olen vain entistä varmempi siitä, että olen Jumalan tuomiolla uskosta vanhurskaaksi tulleena autuas Jumalan lapsi ja pelastettu kadotuksen tulikivijärvestä.
http://koti.mbnet.fi/hulk/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti