Parantaako ihme minut?

PARANTAAKO IHME MINUT?
Olavi Peltola
RAAMATTU JA SAIRAUTEMME

Raamatun mukaan sairaus yhtä hyvin kuin kuolema kuuluvat tähän elämään (vert. Elisa 2 Kun 13:14). Ne ovat ihmisen osa. Paratiisillisen hyvän olemme menettäneet (Room 8:23). Siksi profetia sanookin Jeesuksesta: "Kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes 53:3). "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2). Sairaus on lakastumista, se on sitä, että "tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan" (2 Kor 5:1).

Täällä "kylvetään katoavaisuudessa" ja vasta siellä "nousee katoamattomuudessa...kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa" (1 Kor 15:42-43). Useimpien meidän on pakko kohdata kuolema sairauden uuvuttamana. Kerran tulee aika, jolloin Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä valitusta eikä kipua (Ilm 21:4). Nyt se aika ei ole vielä tullut.

Jumala on antanut elämän, hän myös ylläpitää sen. Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olemme uskon kautta Herran kädessä (Jer 18:6). "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut" (Matt 10:29-30). Hän on antanut elämän ja hän ottaa sen myös kerran pois. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän" (1 Sam 2:6). "Niin, minä tiedän, sinä viet minut kohti kuolemaa" (Job 30:23). "Hänen päivänsä ovat määrätyt ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse" (Job 14:5). Siksi "otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" (Job 2:10).

Ennemmin tai myöhemmin todellisinkin uskova kuolee johonkin sairauteen tai onnettomuuteen, viimeisen sukupolven uskovia lukuunottamatta. Sairaus voittaa, "ulkonainen ihmisemme menehtyy" (2 Kor 4:16). Sairaus sanoo elämämme viimeisen sanan. Sairaus on uskallettava kohdata. Saamme ottaa sairautemme Jumalan kädestä, hänen sallimina. Lääketieteen nykyisessä kehitysvaiheessa elämämme viimeinen jakso saattaa olla varsin pitkä ja tuskainen sairastamisen vaihe. Elämän pidentyminen merkitsee yleensä aina myös sairauksien määrän ja kivun kasvua. Toki aina joukossamme on sellaisia, jotka ovat aina olleet terveitä ja kuolevat äkkikuoleman joskus 80 vuotiaina. Olkoot onnellisia tästä poikkeusterveydestään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tänään, mikä meitä odottaa huomenna.

Sairauden kanssa on siis opittava tulemaan toimeen. Sitä ei tule pelätä, ei kammoksua. Sairaus kuuluu siihen elämään, jonka Jumala on meille tässä ja nyt antanut. Meille voi olla suurena apuna eräs pieni Paavalin sivulause: "Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan" (2 Tim 4:20). Paavali joutui lähetystyössä kokemaan suurta ruumiillista heikkoutta (1 Kor 2:3). Hänellä oli jopa sellainen sairaus, jonka tähden häntä olisi voitu halveksia ja vierastaa (Gal 4:13-14). Hänen lihassaan oli pistin, saatanan enkeli rusikoimassa häntä (2 Kor 12:7). Kuitenkaan hän ei jättänyt työtään kesken, vaan uskalsi jopa kerskata sairautensa aiheuttamasta heikkoudestaan (2 Kor 12:10).

On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.

IHMEET JA RAAMATTU

Raamattu korostaa usein, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias. Vanha Saara oli naurahtanut kuultuaan, että hänellä olisi oma lapsi vuoden kuluttua. Silloin Herra sanoi Aabrahamille: "Onko mikään Herralle mahdotonta" (1 Moos 18:14). "Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13). "Meidän Jumalamme on taivaissa, mitä ikinä hän tahtoo sen hän tekee" (Ps 115:3, 135:6). Job toteaa kriisistään selvittyään: "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdotonta toteuttaa" (Job 42:2). "Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä" (Jes 40:26).

Koska Jumala on Raamatun mukaan kaikkivaltiasta, niin miksi emme uskoisi, että Hän voi meidän pienessä elämäntilanteessa tehdä ihmettä ja muuttaa kaiken valoisaksi ja onnelliseksi. Toki Jumala voi. Ei ole kysymys siitä, mitä Jumala voi, vaan siitä mitä hän tahtoo ja mitä hän tekee. Emme ole hänen salaisia neuvonantajiaan, joille hän ilmaisee kaiken, mitä hän aikoo tehdä. "Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 11:33).

Raamattu on täynnä poikkeuksellisia Jumalan tekoja, ihmeitä. Nooan pelastuminen vedenpaisumuksesta oli ihme. Iisakin syntyminen oli ihme. Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli ihme. Kansan ylläpito automaan kuumuudessa 40 vuotta oli päivittäistä ihmettä. Jordanin juoksun pysähtymien ja Jerikon muurien sortuminen oli ihme. Gideonin voitot ja Simsonin voimateot olivat ihmeitä. Elian rukousta Karmelin vuorella seurasi taivaallinen ihme. Elisan elämässä oli monia ihmeitä. Jerusalemin pelastuminen assyyrialaisten sotajoukon piirityksestä Hiskian aikana oli ihme. Miten Heprealaiskirje kuvaakaan: "Jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot" (Hepr 1:33-34).

Uusi testamentti on täynnä ihmeitä. Sitä oli Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, kaikki enkeli-ilmestykset, Jeesuksen ihmeteot ja ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa. Myös apostolit kokivat ja tekivät ihmeitä.

IHMEET TÄNÄÄN

Eikö tänäänkin elävään kristillisyyteen kuulu samalla tavoin voimateot ja ihmeet? Eihän Herra ole muuttunut. Hän on sama tänäänkin.

Me aivankuin hengitämme itseemme Raamatun sivuilla uskoa ihmeisiin ja ihmeitten kokemista. Onko ihme, jos nyt sitten ilman muuta oletamme Jumalan olevan saman tänäänkin ja että tämä Jumalan samana oleminen merkitsee sitä, että hän haluaa tehdä nytkin meidän nähtemme yhtä suuria ihmeitä tai meidän tekevän tosiuskovina suurempia ihmeitä kuin Jeesus (Joh 14:12).

Kun luemme tarkemmin Raamattua huomaamme millaisia Raamatun ihmeet olivat. Nooa eli 950 vuotta (1 Moos 9:29) ja koki vain yhden ihmeen lähes tuhatvuotisen elämänsä aikana. Aabrahamin elämä oli 175 vuoden arkista työtä. Hänen ainoa ihmeensä oli Iisakin syntyminen. Koskaan Jumala ei toistanut Egyptistä lähdön ihmeitä Israelin elämässä. Jerikon muurit sortuivat vain kerran eikä Raamatussa kerrota yhdenkään muun kaupungin muurien sortumisesta.

Raamatun ihmeet olivat ainutkertaisia ja jäljittelemättömiä. Aina ne liittyivät Jumalan suunnitteleman pelastushistorian tärkeisiin vaiheisiin tai keskeisten Jumalan työaseitten elämään. Ihme ei ollut ihme itsensä vuoksi, vaan se aina viittasi ja teki mahdolliseksi jonkin ihmettä tärkeämmän asian toteutumisen Jumalan kansan elämässä. Ihme oli vain työväline, jonka avulla Jumala toteutti pelastushistoriaansa ja opetti kansalleen perusasioita valtakunnastaan.

Myöhemminkin erityisinä herätysaikoina kirkkohistoriassa kerrotaan monenlaisista ihmeistä. Oikeastaan jokaisen vähänkin suuremman joukkoherätyksen alkuvaiheesta kerrotaan ihmeellisistä tapahtumista. Silloin Herra antaa myös erityisillä armolahjoilla varustettuja työntekijöitä.

1700-luvulla Englannissa Whitefieldin ulkoilmakokouksissa pikkupoikia kehotettiin tulemaan alas puista, jonne olivat kiivenneet nähdäkseen. Kokouksissa oli väkevä tunnelma ja ihmiset kaatuivat ja siksi pojat saattoivat pudota ja loukkaantua.

Pielisjärvellä 1817 kolmisenkymmentä nuorta joutui voimakkaan hengen valtaan. Viiteen päivään he eivät syöneet, vaan rukoilivat ja puhuivat kielillä. Kaksi vuotta myöhemmin joutui jälleen joukko nuoria hengen valtaan ja he tanssivat kokouksissa ylös ojennetuin käsin ja puhuvat väkevän tunteen valassa kielillä. Kun Paavo Ruotsalainen tuli rauhoittamaan ja meni luhtiin nukkumaan hän kuuli ulkoa omituista kapsetta. "Joukko heränneitä hyppi erinomaisen autuudentunteen vallasa pihalla ylös ojennetuin käsin".

1880-luvun herätysten aikana Kiuruvedellä kerrankin eräässä talossa pidettiin seuroja. Lopuksi kansa meni polvilleen rukoillakseen. Rukoushetki oli niin väkevä, että monet kertoivat tunteneensa kuinka koko mäki liikkui, jolle talo oli rakennettu. Toisen kerran miesjoukko tuli seuroihin pilkatakseen. Kun he tulivat sisään joukon johtaja kaatui Herran lyömänä lattialle. Toiset kantoivat hänet ulos ja siellä mies alkoi huutaa niinkuin helvetissä ja voivotella kauheaa tilaansa. Tovereille tuli hätä ja yksi heistä juoksi järveen ja muut joutuivat kiskomaan hänet rantaan.

Timorin saaren herätyksistä 1970-luvulta kerrottiin monenlaisista ihmeistä. Kerrankin 800 ihmisen nähden vesi oli muuttunut viiniksi, eräs maanviljelijä Jeesusta avuksi huutaessaan sai karkotettua rotat talostaan. Kerran enkeli piti sateenvarjoa 15 km:n matkan uskovien yllä ja he eivät kastuneet.

Kristillisten kirkkojen historiassa on tapahtunut paljonkin yllättäviä ja ihmeellisiä asioita. Mutta ne ovat tulleet silloin, kun ovat tulleet. Usein suurena yllätyksenä kaikille. Ei ihmeitä ja Jumalan suoranaisia asioihin puuttumisia ole ennakolta järjestetty. Jumalalla on ollut omat sotasankarinsa, joiden kautta hän on seurakunnan elämässä saanut paljon näkyvää aikaan. Mutta sitten saattaa olla vuosisatoja, jolloin kaikki näkyvä on poissa. On vain vaellettava uskossa kirjoitetun sanan lupauksiin.

ERÄS TULKINTA RAAMATUN IHMEISTÄ

Meidän ajassamme yhä voimakkaammin on saanut valtaa Jumalan ihmeitä tekevään voimaan liittyvä määrätynkaltainen raamatuntulkinta. Siinä poimitaan Raamatusta tietyt kohdat, irrotetaan ne yhteydestään ja niiden avulla tarjotaan uskovalle eräänlaista Jumalan yliluonnollisen voiman pakettia. Otan muutamia tällaisia harhauttavia tulkintoja:

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä" (Jes 53:4). Tämä suurenmoinen profetia Jeesuksen sovituskärsimyksestä Golgatalla tulkitaan nyt niin, ettei enää uskovan tule olla sairas. Jeesus on kaikki hänen sairautensa jo ottanut pois. Nyt uskova voi olla aina ja täysin terve. Jos uskova sairastaa se on merkki siitä, ettei hän todella usko Jeesuksen ristinuhriin.

"Aasa sairastui jaloista ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä" (2 Aik 16:12). Todellinen uskova sairastuttuaan ei turvaa maallisiin lääkäreihin, vaan odottaa yksin taivaasta Herran parantavaa voimaa.

"Et sinä pelkää ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu...Ei kohtaa sinua onnettomuus" (Ps 91:5-7, 10). Todellinen uskova ei koskaan joudu onnettomuuteen. Herra varjelee häntä kaikesta pahasta.

Jesaja kertoo tilanteesta, jossa Herra kehottaa Aahasta vaikeassa elämäntilanteessa pyytämään merkkiä. Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa" (Jes 7:10-13). Se oli väärin. Samoin uskovankin tulee pyytää vaikeissa elämäntilanteessa merkkejä ja ihmetekoja Herralta. Jos hän ei niin tee, hän laiminlyö Jumalan sanan.

Tällaisessa raamatuntulkinnassa uskosta tulee uskovan herruuden ja vallan väline, ikäänkuin valtikka hänen käteensä. Hänet on nyt korotettu valtaistuimelle yhdessä Jeesuksen kanssa, "korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa" (Ef 1:21) ja Jumala on "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin" (Ef 2:6). Siksi uskova voi nyt hänessä olevan uskonsa voiman avulla muuttaa itselleen vastenmielisen todellisuuden oman mielensä mukaiseksi. Hän uskon kautta kukistaa valtakuntia ja saa kokea lupauksien toteutumista (Hepr 11:33). Mikään ei ole enää hänelle mahdotonta, sillä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23). "Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon" (Matt 8:13). "Mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte" (Matt 21:22).

Koska usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista (Hepr 11:1), ei uskova saa hetkeäkään herpaantua ja epäillä oman uskonsa voimaa. "Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi" (Mark 11:23). Usein tässä opetuksessa kielletään käyttämästä Jeesuksen sanoja Getsemanessa: "Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36). Tämän rukouksen käyttö on epäuskoa. Uskovan pitää olla vuorenvarma.

ERÄITÄ ESIMERKKEJÄ

Ystäväni oli syöpäsairaitten sielunhoitajan sairaalassa. Hän kertoi, että vaikeimmin kohdattavia syöpäsairaita olivat sellaiset uskovat, joille oli opetettu edellä kuvattua uskontulkinta. He eivät millään voineet rehellisesti kohdata sairauttaan. Eihän sitä oikeastaan saanut ollakaan. Heidän oli pakko kiistää sairautensa vakavuus ja koko ajan vain toistaa, että Herra tekee ihmeen. He kuolivat kuitenkin.

Muistan itse erään ruumiinsiunauksen Raamattuopistolla. Vainaja oli arkussa ja juuri ennen kuin siunauksen piti alkaa, eräs vainajan ystävistä sulki ovet ja esti meiltä pääsyn juhlasaliin. Hän yritti siellä yksin herättää sinkkiarkussa olevaa vainajaa. Kävin Addis Abebassa vainajan haudalla vähän myöhemmin.

Tämänkaltaisessa raamatuntulkinnassa Jumalan voiman todellisuus on kuin tässä huoneessa sähköjohdoissa oleva sähkövirta. Kun vain löydät pistorasian ja panet koskettimen siihen, saat valtavan voiman käyttöösi. Uskosi on tämä kosketin. Työnnä uskosi Jumalan valtavaan voimaan, niin voima virtaa sinun käyttöösi ja sinä teet ihmeitä ja yliluonnolliset merkit toteutuvat kohdallasi. Voima on täällä läsnä, ihmeitä tekevä voima, sinut tulee vain antautua, suostua ja taipua, sulkea silmäsi ja antaa voimavirran vallata sinut.

Kohtaisin tämän näkemyksen 1950-luvun alussa Messuhallissa William Branhamin kokouksissa. Muista hänen hahmonsa puhujakorokkeella ja sen, miten hän pyrki ikäänkuin nostamalla nostamaan koolla olevien tuhansien ihmisten uskon yhä korkeammalla ja korkeammalla tasolle. "Nyt täällä on uskon voima, uskonne on vahvistunut, nyt voi tapahtua ihmeitä ja merkkejä, nyt Jumalan voima voi laskeutua keskellemme". Ja kuinka me silloin uskoimmekaan. Pian alkoikin tapahtua ihmeitä. Usko vain kasvoi ja kasvoi. Juuri silloin lähelläni oleva nainen sai astmakohtauksen. Lähdin kiireesti viemään häntä eteiseen, raittiiseen ilmaan. Tuskaisesti läähättäen hän kysyi voiko hän ottaa astmalääkettä. Sehän olisi epäuskoa. Nythän hänen vain pitäisi uskoa ja niin hän olisi terve astmastaan. Muistan vastaukseni: "Ota vain lääkettäsi. Lääke on saatu Jumalan luomakunnasta, se on pohjimmaltaan Jumalan luomaa. Miksi hänen luomansa käyttäminen apuna olisi syntiä?"

OIKEA USKO

Kun etsimme tällaisessa tilanteessa oikeaa luottamusta Jumalan lupauksiin, avuksemme tulee Danielin kolmen ystävän sanat: "Voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä...Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, että me emme palvele sinun jumaliasi" (Dan 3:17-18).

Uskomme ei tule tarttua kiinni Jumalan tekoihin, vaan itse Jumalan olemukseen ja todellisuuteen. Älä luota Jumalan tekemään ihmeeseen, vaan luota itse Jumalaan, hänen persoonaansa. Hän saa sitten kohdallasi tehdä mitä tekee tai jättää tekemättä. Sinä luotat kaikessa ja aina yksin häneen. Luotat häneen myös silloin, kun hän ei tee ihmeitä kohdallasi vaan sairaus ja kuolema nujertavat sinut.

Tässä opetuksessa menee sekaisin armonvaltakunnan ja kirkkaudenvaltakunnan raja. Uskova kuvittelee jo nyt elävänsä ylösnousemusruumiissa. Hän on sellaisen harhan vallassa, jossa väitetään, että ylösnousemus on jo tapahtunut.

IHMEITTEN ONGELMALLISUUS

Elämme ajassa, jossa meidän on yhä vaikeampaa oikein ja raittiisti lukea ja ymmärtää Raamattua. Huomaamatta olemme mukautuneet tämän maailmanajan hengen mukaan ja vaadimme Jumalalta näkyviä, aineellisia. Harhan luonteeseen kuuluu, että se ensin mykistää ja riisuu uskovan avuttomaksi. Harha tuntuu oikealta ja ehdottomasti Raamatun sanan mukaiselta. Ehkä vain jokin pieni levottomuus, kuiskaus varoittaa sisimmässämme. Kristuksen seurakunnassa meidän on äärimmäisen työlästä osata osoittaa harhan vaarallisuus. Näemme tämän Paavalin tuskaisesta taistelusta korinttolaisia ja galatalaisia uskovia lumonneita harhoja vastaan.

Vääristä profeetoista varoitetaan jo VT.ssa. Esille otetaan heidän kykynsä tehdä ihmeitä (5 Moos 13:1-3). Kuitenkin Herra Jumala on ainoa joka tekee ihmeitä (Ps 72:18), tekee ihmeitä ilman määrää (Job 5:9).

Vuorisaarnassa Jeesus oli varoittanut sellaisista julistajista, jotka hänen nimessään tekevät monia voimallisia tekoja ja ajavat ulos riivaajia (Matt 7:21-23).

Vapahtaja on murheellinen sellaisista , jotka eivät halua uskoa, elleivät näe merkkejä ja ihmeitä (Joh 4:48). Jos usko syntyy ja vahvistuu ihmeistä ollaan erittäin suuressa vaarassa. Todellinen usko Jeesukseen ei tarvitse ihmeitä. Usko ihmeisiin sitoo vaarallisella tavalla ihmisen näkyviin asioihin. "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (Joh 20:29). Uskomme kohteena ja sisältönä ei tule olla ihme, vaan Jumalan sana ja Jeesuksen täytetty työ Golgatalla.

Nimenomaan ihmeet ovat lopunajan tuntomerkkejä. Mutta silloin ne ovat eksyttävien voimien käytössä. "Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). Paavali luonnehtii vääryyden ihmistä, laitonta, sellaiseksi, joka tekee saatanan voiman vaikutuksesta tunnustekoja ja ihmeitä (2 Tess 2:9). Väkevä, viettelevä eksytys piilee ihmeissä (2 Tess 2:11). Ilmestyskirjan kuvaaman pedon tärkeimpänä tuntomerkkinä on se, että se tekee suuria ihmeitä ja niiden avulla se saa ihmiset valtaansa ja johtaa harhaan (Ilm 13:13-14, 19:20). "Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edellä sanonut teille kaikki" (Mark 13:23).

LOPPUARVIOINTIA

Opettelen kantamaan sairauttani Jeesuksen antamana ristinä. Otan sairauteni joka päivä ja seuraan Vapahtajaani. Opettelen ihmettelemään sitä, että tänään pääsen näinkin hyvin liikkeelle, näen vielä näinkin paljon ja että ennen kaikkea saan olla hänen omansa, uskosta vanhurskas.

Opetus rukouksella ja uskolla parantumisesta ihmeen kautta on aina ensin yhdistettävä uskovan perusturvallisuuteen Jeesuksen Kristuksen omana. Parantumista ei pidä käsitellä irrallisena sisäisestä kanssakäymisestä Jeesuksen kanssa. Jos uskomme on selvästi sitoutumista yksin Jeesukseen ja hänen uhrikuolemaansa Golgatalla, on perusta selvä ja jos sille rakennamme elämämme, ovat kaikki yksityiskohdat toisarvoisia.

Ratkaisevinta on, että koko elämämme on Herran hoidossa. Olemme hänen laumansa lampaita, joita hän kaitsee. Silloin on varsin samantekevää olenko sairas vai terve, olenko hyvillä mielin vai koenko tuskaa, olenko ahdistunut vai vapaa. Tärkeintä on, että olen yhteydessä Jeesukseen Kristukseen ja hän on minun elämäni toivo ja tulevaisuuteni sisältö ja tarkoitus.

EI IHME MINUA PARANNA, EN EDES OLE KIINNOSTUNUT IHMEESTÄ. HERRA ON MINUN PARANTAJANI JA HÄN PARANTAA KAIKKI MINUN SAIRAUTENI (PS 103). HÄN ON PYYHKIVÄ KAIKKI KYYNELEET POIS MINUN SILMISTÄNI. Siksi turvaan aina ja kaikissa elämäni tilanteissa yksin häneen. Uskon, että Herrani ja Vapahtajani haluaa ja näkee hyväksi antaa minulle sairauden täyttämän muutaman vuosikymmenen elämän. Tyydyn siihen osaan. Koetan sairauksieni keskellä ja niiden raatelemana kuitenkin täyttää sen velvollisuuteeni ja tehtäväni, johon pystyn ja niin hyvin kuin taidan.

"Suo, että tästä lähtien en toivoisi terveyttä ja elämää muussa tarkoituksessa kuin käyttääkseni ja päättääkseni sen sinua varten, sinun kanssasi ja sinussa. En rukoile sinulta terveyttä, en sairautta, en elämää, en kuolemaa, vaan että sinä vallitsisit terveyttäni ja sairauttani, elämääni ja kuolemaani sinun kunniaksesi, minun pelastuksekseni ja kirkon ja pyhiesi hyödyksi, joiden joukkoon toivon kerran armosi avulla kuuluvani. Sinä yksin tiedät, mikä minulle on parasta: sinä olet korkein valtias, tee mitä tahdot. Anna minulle, ota minulta, mutta saata tahtoni sopusointuun sinun tahtosi kanssa. Ja käyköön niin, että minä nöyränä ja täydellisesti alistuen, pyhässä luottamuksessa valmistaudun vastaanottamaan iankaikkisen kaitselmuksesi määräyksiä ja yhtäläisesti kunnioittaen kaikkea, mikä tulee sinulta" (Pascal).

Lauttasaari-lehdessä (24.2.90) Klaus A.J. Järvinen kertoo diabetistä sairastaneesta sukulaistytöstään. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli kesätyössä valtion virastossa. Eräänä alkukesän perjantai-iltana hän oli saanut vieraakseen viisi uskovaa tyttöä. "Nuo nuoret päättivät rukoilla niin palavasti toverinsa sokeritaudin parantumisen puolesta, että Jumalan olisi pakko heitä kuulla. Useita tunteja kestäneen rukoilun jälkeen ylioppilasneitosemme "tunsi" aivan uuden elämän alkaneen. Kaikki oli muuttunut. Olo tuntui terveeltä ja ihanalta. Yhteinen päätös oli: Herra oli kuullut rukouksen. Nuoret lähtivät koteihinsa". Maanantaina tyttö ei tullutkaan työhönsä. Häntä lähdettiin etsimään ja löydettiin asunnostaan kuolleena. Kuolinsyynä oli insuliinin puutteesta johtunut diabeeettinen kooma ja kuolema.

Lourdessa on ihmeellisellä tavalla parantunut yli 130 vuoden aikana kymmenistä miljoonista parantumista etsineistä alle 70. Mutta siellä arvioidaan mahdollisimman puolueettomasti jokainen tapahtunut parantuminen. Ihmeen perusteeksi on hyväksytty kolme asiaa: 1. Sairauden on oltava vaikea eikä parannettavissa lääketieteellisellä hoidolla. 2. Paranemisen on oltava välitön, ilman toipilasaikaa. 3. Paranemisen oltava täydellisen eikä sairaus saa uusiintua.

Risto Honkanen kertoo arvostellessaan Kuhlmannin kirjoja jonkun virkaveljen kertoneen tapauksesta, jossa umpilisäkkeen tulehdusta yritettiin parantaa uskon rukouksella. Lapsi kuoli siihen.

Siksi:

Suostu elämään uhanalaisena, sillä Jumala murskaa kaiken inhimillisen varmuuden saadakseen olla ainoa. Elä uhanalaisena Jumalan sanan lupausten varassa tuntui miltä tuntui. Näin koki uskon isä Aabraham ja hän on esikuvamme (Room 4).

Uskalla olla aito ja tosi silloinkin, kun se johtaa sinut kysymysten eteen, joihin et saa vastausta ja joiden esittäminenkin synnyttää sisimmässäsi ahdistusta. On paljon asioita, joita emme täällä ajassa ymmärrä ja joihin emme saa selvyyttä.

Saat olla täysin varma ja vakuuttunut Jumalan todellisuudesta, mutta älä ole liian varma omasta käsityksestäsi Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. Missään tapauksessa älä kuvittele voivasi hallita Jumalaa sen avulla, mutta tiedät hänestä Raamatun pohjalta.

Opi täysin luottamaan Jumalaan, mutta älä luota inhimilliseen kuvaukseen Jumalasta.

Antaudu, sitoudu Herraan ja samalla tunnustaa, että uskosi, luottamuksesi ja antautumisesi on alati puolinaista ja kovin haurasta.

Keskellämme on sellaisia, jotka voivat kertoa onnellisina ihmeellisistä parantumisistaan. He ovat kokeneet jonkin ihmeen joskus tai kuulleet jostakin ihmeellisestä lääkkeestä tai parantamismenetelmästä tai parantajasta ja kokeneet sen avulla parantumisen. Nyt he ovat tietysti innolla suosittelemassa jokaiselle sitä samaa. Usein tällaiset esittävät asiansa niinkuin kaikki olisi sairaan tietämättömyyden tai huolimattomuuden tai haluttomuuden syytä. Tässä tulee varma apu. Herra varjelkoon meitä näistä itsevarmoista sairauden ongelman ratkaisijoista. Yleensä he haluavat käännyttää meidät omaan ihmeelliseen kokemususkoonsa. Tietenkin he kertovat parantumisestaan kirkastaakseen Jumalan suurta kunniaa.

Tällä alueella on niin tavattoman helppo vaientaa ja syyllistää kärsiviä ihmisiä. Et parantunut siksi, että sinulla ei ollut todellista uskoa tai et mennyt oikean uskolla parantajan luokse. Sinulla on varmaankin jotain epäselvää uskonelämässäsi ja siksi Jumala ei sinua parantanut. Ehkä elät salaisessa synnissä. Ehkä luulet olevasi uskova vaikka et olekaan. Epäonnistunutta ihmistä on helppo lyödä. Menestyvä on vapaa. Menetys on tae Jumalan siunauksesta, tappio elämässä on Jumalan kirousta. Et ole totellut kaikessa Herraa, olet toiminut vastoin Raamattua. Et ole antautunut kokonaan Herralle. Ahdistunut ihminen kokee, että jokaisessa syytöksessä on perää. Kaikessa olen rikkonut ja kaikessa on näkyvissä tottelemattomuutta ja epäuskoa. Mutta toivo onkin yksin syntien anteeksiantamuksessa Jeesuksen sovituskuoleman tähden

Paljon enemmän mielestäni Jumalan kunniaa kirkastaa kroonisesti sairas lähimmäiseni, joka on oppinut elämään sairautensa tuskan kanssa. Häntä kuunnellessa uskoni vahvistuu. Ihmeparantumiskertomukset vain aiheuttavat ahdistusta ja epäilystä Jumalaa kohtaan. Siksi minua kiinnostavat vain ne uskovat, jotka eivät ole parantuneet, mutta jotka jaksavat ja osaavat tulla toimeen sairautensa kanssa. Heiltä opin aina jotain. Ihmeparantujilta en opi mitään.