Ketkä tarvitsevat evankeliumia? Syntisetkö? Uskovaisetkin?

Ketkä tarvitsevat evankeliumia? Syntisetkö? Uskovaisetkin?

1 Timoteus kirjeessä sanotaan:
Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.

Monella on sellainen käsitys, ettei jo uskossa oleva tarvitse evankeliumia, vaan sitä tarvitsevat vain ulkopuoliset, ne syntiset. Ei uudestisyntynyt ole synnitön. Hän on edelleenkin syntinen ihminen, vaikka onkin armahdettu. Uskovainen ihminen on siis armahdettu syntinen, joka tarvitsee edelleenkin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, pysyäkseen uskossa Häneen! Sillä Evankeliumi on Jumalan voima, sanoma Jeesuksen täytetystä työstä meidän edestämme, meidän uskovienkin edestä, itse kullekin pelastukseksi.

Meille ihmisille on julistettava Evankeliumia Kristuksesta, siitä että tuomio meidän synneistämme on kokonaan laitettu Jeesuksen Jumalan Pojan harteille Golgatan ristillä. Syntinen saa velkansa anteeksi, eikä joudu ikuiseen eroon Jumalasta. Jumala ei syntiä siedä, ei pieniä ja mitättömiä, eikä suuria ja karkeita. Syntinen, joka ei syyllisyyttään ja syntejään tunnusta, saa kantaa niitä ikuisesti erossa Jumalasta, olkoon uskossa tai ei.
Sen työn, minkä Jeesus Kristus teki Golgatalla, mistä Hän ristillä roikkuessaan huusi: se on täytetty; se koskee myös jo uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Meitä, jotka olemme matkalla pelastuaksemme, sillä vielähän emme sitä ole, vaan taistelemme täällä päästäksemme perille asti.

Tällä matkalla jota teemme täällä, sisariemme ja veljiemme kanssa tarvitsemme joka päivä tätä sanomaa Jeesuksen täytetystä työstä meidän tähtemme, sitä että syntisinä me emme voi ansaita pelastustamme omilla teoillamme emmekä omalla esimerkillisyydellämmekään, emme millään ulkonaisella yrittämisellä, ei edes uhraamalla itsemme ja varamme.

Uhri on jo annettu, Kristus annettiin edestämme, ettei meidän tarvitse lisätä siihen mitään, eikä ottaa siitä pois mitään, se on tehty kertakaikkisesti valmiiksi Jeesuksen tekona, jonka Jumala hyväksyy, ja hyväksyy meidät armahdetut syntiset Jeesuksen työn tähden, ei minkään muun tähden.

Jos joku luulee että pitää tehdä jotakin itsekin, se on vain luuloa. Se joka itse tekee jotakin pelastuksensa eteen, on raskautettu ja vaatii itseltään ja muiltakin, yhä suurempia uhrauksia, aivan kuin maksaisi velkaa, jonka toinen on jo maksanut! Jeesus Maksoi koko velan.

Mutta miksi meidän sitten pitää tehdä niitä tekojakin, sillä sanoohan Raamattu, että usko ilman tekoja on kuollut, ja että hedelmistä, puu tunnetaan. Ei meidän pidä mitään. Ei Kristus vaadi meiltä tekoja. Kyllä Hän tietää Golgatan työn riittävän. Tämä Kristuksen teko synnyttää meissä uskon kautta ne hyvät teot, ei pakosta, eikä vaatimuksesta, vaan uskosta Kristukseen. Vapaaehtoisesti, ei pakosta.

Jeesus Kristus vaikuttaa meissä uskon kautta, että ylipäänsä pystymme tekemään jotakin hyvää, puhumattakaan Hänen tahdostaan. Jeesus itse vaikuttaa meissä kaikki tahtomiset ja tekemiset uskon kautta.

Mitä ne hedelmät sitten ovat? Eivätkö ne olekaan niitä hyviä tekoja, josta me voimme arvioida, ja josta meidät voidaan tuntea Jumalan Lapsiksi, ja että olemme Jumalan asialla?Se hedelmä on sitä mitä usko Jeesukseen Kristukseen on minussa ja sinussa saanut aikaan uskon kautta. Se, millä tavalla Kristus on saanut minussa ja sinussa muotoa kun olemme Hänessä kasvavia. Ei Kristus puussa kasvava hedelmä (sinä ja minä) ole erilainen kuin se Jeesus Kristus joka meni kuolemaan meidän tähtemme.

Ei Kristus puussa kasvava hedelmä(sinä ja minä) käyttäydy eritavalla kuin Jeesus Kristus käyttäytyisi tai puhuisi. Ei Kristuksen hedelmä (sinä ja minä) ole suurempi kuin puu. Ei puheissa eikä eleissä. Jos hedelmä on erilainen kuin Jeesus puun pitäisi olla, ei kysymyksessä ole todellinen Golgatan Jeesus. Se Jeesus, joka meni Golgatan ristille, on puunakin sama Jeesus, joka alensi itsensä ja otti orjan muodon. Samanlaisia ovat ne Todelliset Jeesus puun hedelmätkin.

Sen, mikä on vääristynyt elämämme aikana, Jeesus tuli oikaisemaan niin, että ne asiat ovat oikealla tavalla oikaistuja, eikä tilapäisesti vain muutettu erilaiseksi. Se, mitä Jumalan poika tekee lapsissaan uskon kautta, on Iäistä, jo maan päällä. Se kestää tarkastelut ja arvostelut. Se ei kaadu kannattajien ja pystyssä pitäjien puuttuessa, vaan säilyy ja pysyy Jumalan kätten tekona silloinkin, kun tilapäisratkaisut luhistuvat.

Jeesus Kristus tuli elämäämme, ettemme enää kulkisi sikakaukaloilla syömässä sitä ruokaa, joka synnyttää meissä sitä elämänkorviketta jossa sitten elämme, uskovaisinakin. Sianruoka on kaikkien sotujen sotku. Sianruoka on sitä, että emme uskalla luottaa, että Jumala todella vaikuttaa elämässämme, parhaaksemme, silloinkin, kun se ei heti näy, vaan ajattelemme totuttuun tyyliimme, ei minulle kuulukaan mikään hyvä, en ole sitä ansainnut enkä ole sen arvoinen. Totta on, emme ole ansainneetkaan, emmekä ole Jumalan hyvyydn arvoisia!
Mutta Jeesuksen Kristuksen tähden Jumalan hyvyys kohtaa meitä! Lahjana. Olimmepa uskovina kuinka vajavaisia ja surkeita tahansa. Jumala on kaikessa oikeudenmukainen. Hänen hyvyytensä meitä uskovikin kohtaan on oikeudenmukainen. Kukaan ei saa liikaa eikä liian vähän. Vaan jokainen saa niin kuin tarvitsee. Joten, se heikoin, saa sen mitä tarvitsee, että olisi yltäkyllin, niin kuin se vahvempikin, saa sen mitä hän tarvitsee, että olisi yltäkyllin, Jumalan hyvyyttä kaikessa.

Jumalan Henki vaikuttaa ja saa aikaan meissä sitä oikeaa elämää, sitä mikä on Jeesus joka on totuus. Ilman Jeesusta ei ihmiskunnalle ole totuuttakaan, joka saisi Elämää aikaan. Kaikenlaista olemista on monissa eri puitteissa, mutta todellista elämää on vain siellä missä Jeesus Kristus on koko Totuus.