Monta vuotta on liikuttu ja kuormia liikuteltu.

Monta vuotta on liikuttu ja kuormia liikuteltu.
Muistamisten perkaamisissa liikuttuu,
tilaa vieviä asioita on paljon.

Kun suureen ahtauteen tehdään tilaa,
se on ihmistä ja elinympäristöä koskeva prosessi,
hankala ja kivuliais.
Siinä koko ihminen särkee ja jomottaa.

Ihmeellistä se on,
kun vapaaehtoisesti kantaa suuria taakkoja,
joilla ei ole mitään arvoa kenellekään;
ja kun vihdoinkin kivulla älyää,
että turhaa työtä on tehty,
on niistä taakoista luopuminen silti tuskallista.

Ihminen on kummallinen pakkaus,
hän kasvaa kiinni taakkoihinsa.
Melkein voisi sanoa, että on helpompaa
kantaa rasitusta, kuin sitä että pääsisi helpolla!
Mitä lie fakiirin oireita,
ei osaa nukkuakaan kuin piikkimatolla.
Nahkainen talo tottuu kaikkeen.

Pitempi aika menee vieroitukseen.
Ainakin ikääntyneellä.
Kauan saa Jumalakin suostutella,
että uskaltaa luottaa siihen että
Hän on Suurempi, kuin syyttävä mieli.

Hitaasti kulkevat elämän sävelet
totuuden tietä, petollisen sydämen oikkujen ohi.
Monista asioista tehdään elinehtoja,
niitä, mitä ilman ei voida elää ja olla.

Terveys on yksi sellainen asia.
Harvoin myönnetään että sairaanakin elämä on rikasta.
Yksinäisyys on toinen asia.
Kun jäädään yksin, monen elämä loppuu.
On opittu elämään kahden, vaikka olisi oltu yksin.
Ei elämä yksinolemiseen lopu.

Puolustaja on tullut, Hän,
on lähetetty meille Jumalan tyköä, totuuden Henki,
Vierelläkulkija ja Lohduttaja.
Armon Henki tekee tilaa itselleen meissä.
Siksi ahtaus loppuu.
Ennakkoluulot ja kuvitelmat vähenevät.
Pelko ja epätoivo väistyy.
Syyllisyys ja häpeä hellittävät otteensa.
Uusi huojentunut elo ja olo alkaa.


Vaikeinta on nöyrtyä itsensä edessä,
muuten ei osaa nöyrtyä Jumalankaan edessä.
Nöyrtyminen on omien etujen ja
vaatimusten luovuttamista Hänelle,
joka tietää kaiken. Senkin, mikä juuri minulle on parasta.

Hyvän vastaanottaminen vaatii nöyrtymitä.
Mitä eniten tarvitsemme, sitä pakemme;
ettemme pettyisi.
Rakkauden pelko, on elämän pelkoa,
pelkoa nöyrtyä ottamaan vastaan se hyvä
mitä Armon ja Totuuden Jumala haluaa antaa lahjaksi.

Sydämessä tehdään tilaa Ikuisuudelle,
joka alkaa jo täällä katoavaisuudessa.