Mitä kaatuminen merkitsee Raamatussa?

Hengelliset ja maalliset lehdet kertovat jatkuvasti siitä, miten sadat ja tuhannet ihmiset Jumalan voimasta kaatuvat lattialle hengellisissä kokouksissa ja kotiseuroissa eri puolilla maatamme. Tätä ilmiötä on nyt toista vuotta hämmästelty. Ja mielet ovat jakautuneet: toiset ovat ihastuneet, toiset vihastuneet. Pieni ei ole sekään joukko, joka neuvottomana yhä kyselee, mitä tämä kaikki mahtaakaan olla.

Jos kaatumisia tarkastelee Raamatun valossa, on helppo huomata, ettei kyseessä ole mikään uusi ilmiö. Vanhan testamentin ajoista lähtien ihmiset ovat kaatuneet Jumalan vaikutuksesta. Toisessa Aikakirjassa sanotaankin: "Jumalalla on valta auttaa ja kaataa." Teemme siis väärin jos sanomme, ettei Jumala ylipäätänsä voi ihmistä kaataa. Kyllä hän voi.

Ihmisten huomio näyttää nyt kuitenkin olevan tässä sensaatiomaiseksi tulleessa ulkonaisessa (vanhassa) tapahtumassa niin, että itse kaatumisen sisältö ja sen raamatullinen merkitys on jäänyt tarkemmin selvittämättä. Nykyisessä tilanteessa olisi kuitenkin hyvin tärkeä kysyä, mitä kaatuminen Raamatun mukaan merkitsee. Vain tätä selvittelemällä voimme päästä innostuneista mutta pinnallisista vastauksista (siitä, mikä silmään näkyy) todella jotakin merkitseviin arviointeihin.

Muutamat esimerkit ovat varmaan tarpeen valaisemaan tätä perusasiaa. Tällainen löytyy mm. 1. Sam. 3. ja 4. luvuissa missä kerrotaan kuinka Jumala ilmoitti Samuel-pojan kautta Eelille temppelissä, että koko tämän sukua kohtaisi tuomio. Kun luvussa 4 sitten kuvataan tämän ennustuksen toteutuminen, kerrotaan että Eeli "kaatui taapäin" ja kuoli. Samana päivänä kuolivat myös hänen poikansa ja miniänsä.


1. Sam 28 sisältää samantapaisen kuvauksen. Jumala ei enää vastannut kuningas Saulille unissa eikä profetioissakaan ja niin Saul vaikeassa tilanteessa meni pitemmälle ja haki apua vaimolta, "jolla oli vallassaan vainajahenki".

Tämän luona Saul sai kuulla kuolevansa seuraavana päivänä. "Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan."

Tekstiyhteydestä käy ilmi, että Saul tässä tilanteessa oli pahasti poissa Jumalan tahdosta - aivan kuten Eeli kaatuessaan.


Jumalan viholliset kaatuvat
Kaatuminen tapahtuu Raamatussa toistuvasti tottelemattomille, oman tiensä valinneille, Jumalan ja hänen kansansa vihollisille.

Toisinaan kaatuu vain yksi, toisinaan kaatuvat monet. Psalmissa 9 Daavid veisaa: "Minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä." Psalmilla on liittymäkohtansa Jeesuksen vangitsemiseen Getsemanessa. Silloin Jumalan vihan alla olevat Jeesuksen viholliset peräytyivät ja kaatuilivat hänen kasvojensa edessä.

Vaikeuksien keskellä apua itselleen rukoileva Daavid. sanoo Psalmissa 20: "Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä." Psalmissa 36 taas hän lausuu: "Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan eivätkä voi nousta."

Kaatumisen kannalta merkittävä sana löytyy myös Jer. 6. luvussa. Koko luku, joka on otsikoitu sanoilla "Katumattoman kansan häviö", olisi nyt ajankohtainen tarkastelun aihe. Viitattakoon tässä kuitenkin vain kohtaan missä profeetta nuhtelee petollisia Jumalan valtakunnan työntekijöitä.

Heistä sanotaan, että he kyllä "parantavat minun kansani vamman" mutta tekevät sen "kepeästi". Näistä parantajista ja rauhan julistajista sitten ilmoitetaan, että he itsekin tulevat "kaatumaan kaatuvien joukkoon", he "sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra".

Samantapainen ennustus löytyy myös Jer. 23. luvusta: "He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin ... heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä, he suistuvat sillä ja kaatuvat." jälleen kaatuminen on osoitus Jumalan seulovasta tuomiosta jota ei pappi eikä profeettakaan voi välttää.

Kaatuminen UT:ssa
Uudessa testamentissa kaatumisen merkitys säilyy samana kuin Vanhassa testamentissa. Mt. 17. luvussa kerrotaan miten muuan isä rukoili Jeesusta parantamaan kuunvaihetautisen lapsensa joka "kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen". Kaatuminen oli jotakin, josta tuo isä toivoi lapsensa pääsevän eroon - ja josta Jeesus sitten lapsen päästikin.

Mk. 9. luvussa kerrotaan eräästä toisesta isästä joka hänkin toivoi Jeesuksen parantavan poikansa. Heidän tullessaan pojassa ollut henki kouristi häntä niin, että "hän kaatui maahan". Jeesus ei siis kaatanut poikaa vaan hänessä ollut "mykkä ja kuuro henki". Jeesus sen sijaan paransi pojan, "tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös".

Ap.t. puhuvat myös kaatumisista. Sekä Ananias että Safiira kaatuivat Pietarin eteen - ja kuolivat. Asiayhteydestä ilmenee että heitä näin kohtasi rangaistus valheesta ja petoksesta, jolla he olivat yrittäneet muiden silmissä näyttää paremmilta kuin todellisuudessa olivat.

Myös Saulus tarsolaisesta, tuosta aktiivisesta Jumalan kansan vihollisesta sanotaan, että hän kaatui maahan. Tämä tapahtui hänen ollessa matkalla Damaskoon vangitsemaan kristittyjä.

Näin tämäkin kaatumistapaus liittyy Jumalan vastustamiseen ja oli tilinteon hetki Herran kasvojen edessä. Hebrealaiskirjeessä selvästi tuodaankin esille tottelemattomuuden ja kaatumisen yhteys kun siellä kirjoitetaan:

"Keihin hän (Jumala) oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet ja joiden ruumiit kaatuivat erämaassa?"

Tunnettu on Ilmestyskirjan kohta jossa Johannes kertoo kaatuneensa koko maailmaa tuomitsemaan tulleen Jeesuksen jalkojen juureen Patmos-saarella ollessaan. Tässäkin kaatumisessa on kysymys Herran pyhyyden senkaltaisesta näkemisestä joka sai vanhan hyvin palvelleen apostolinkin tuntemaan itsensä täysin kuolleeksi ja arvottomaksi.

Hän täyttyi pelolla joka ei hellittänyt ennen kuin Vapahtaja hänelle sanoi "Älä pelkää". Sitten Herra nosti hänet ylös - ainutlaatuisella tavalla taivaallisiin saakka.

Armahtaessaan Jumala nostaa ja kantaa
"Jumalalla on valta auttaa ja kaataa." Edellä olevista esimerkeistä näemme. ettei Jumalan kaatava työ ole mieluisaa. Siihen sisältyy aina jollakin tavalla hänen tuomionsa ja sanoinkuvaamaton pyhyytensä jonka kokeminen hävittää ihmiseltä kaikki toiveet omasta kelvollisuudesta.9

Sen sijaan auttaessaan Jumala ei kaada vaan Raamatun mukaan hän silloin aina nostaa. Niinpä psalmista rukoilee: "Armahda minua Herra ... sinä joka nostat minut kuoleman porteista", Ps. 9. Psalmissa 40 Daavid veisaa: "Hartaasti minä odotin Herraa ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni ja hän nosti minut ylös tuomion kuopasta." Vastaavasti Psalmissa 145 sanotaan: "Herra tukee kaikkia kaatuvia ja kaikki alaspainetut hän nostaa."

Jes. 46. luku sisältää myös lohdullisen lupauksen: "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama (hän ei siis muuta näitäkään asioita), hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Tämänkin profetian mukaan Jumalan hyvä pelastava työ ilmenee nimenomaan nostamisessa ja kantamisessa - ei kaatamisessa.

Voimme siis nähdä, että Raamatun ilmoitukselle on hyvin vieras sellainen ajatus, että kaatuminen Jumalan voimasta merkitsisi Jumalan suosion saamista tai jotakin muuta hyvää tapahtumaa jota ihmisen tulisi itselleen toivoa. Läpi Raamatun kaatuminen liittyy Jumalan tuomioihin. Näin ei ole vähiten juuri Johanneksen kohdalla, joka sai nähdä Vapahtajan käyvän jakamaan oikeutta Aasian seitsemälle seurakunnalle ja sitten koko maailmalle hirmuisissa vitsauksissa ja koettelemuksissa.

Tätä taustaa vasten ei voi pitää outona, että Jumalaa tuntevat Raamatun ihmiset rukouksissaan anovat, ettei Jumala heitä kaataisi. Me kyllä kaikki olemme ansainneet Jumalan tuomion. Tässä ei ole mitään erotusta. Kaikki tyynni olemme kelvottomiksi käyneet. Mutta Jeesuksen Kristuksen sijaiskuoleman tähden meillä on mahdollisuus välttää rangaistus, saada syntimme tänäänkin anteeksi ja lahjaksi iankaikkinen elämä.

Jeesuksessa Jumala yhä etsii kadonneita ja langenneita nostaakseen heidät ja kantaakseen kotiin. Hänellä on valta kaataa, mutta myös valta nostaa. Siitä häntä kiittäkäämme!


Per Olof Malkin kirjoitus
* * *