Eikö kristillisyytemme pitäisi olla lujasti Jumalan Sanaan ankkuroitumista, eikä mielten kiihottamista laulamisilla? Jos ylistämme Jumalaa, ylistämme kiitollisuudesta sydämissämme, enemmän kuin suullamme yleisesti, emmekä silloin yritä saavuttaa mitään, vaan kiitos nousee puhtaasta sydämestä, eikä se tarvitse tyhjää hokimista monituntisena seremoniana.
Shamaanien ja pakanallisten kyläparantajienkin käytäntö on pitkät laulamishoilotukset, kun he manaavat henkivaltoja paikalle.
Hoilottaminen ja musiikki yhdessä saavat helposti ihmisen unohtamaan oman itsensä ja ylittämään minuutensa rajat, jolloinka tiet ovat auki pimeyden voimille ja sielullisille myllerryksille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti