Kenen tekoja, jos ei Jumalan tekoja?

Mikähän siinä oikein on, että
ihmiselle ei riitä se, mitä Jumala
antaa?

Miksi pitää ruveta saatanan kanssa
vehkeilemään?

Vai onko se niin, että vihollisen
matkaan lähtijöillä on jo se
Jumalan lammppu sammunut,
ja kun "valoa" pitää olla mihin hintaan
hyvänsä, niin silloin kelpaa se vääräkin
valo?

Vai eikö sitä Jumalan valoa ole koskaan ollutkaan?

Siitä vaan on ryhdytty ammatti saarnaajaksi,
kuin mihin muuhunkin ammattiin?

Kun kerran palkankin saa, ja hyvän sellaisen, ja
vielä itse määrätä kuinka suuren, niin kuka sitä
nyt kehtaa ruveta "Jumalan miestä" ja hänen
touhujaan kyseenalaistamaan, niinkö?

Niin no, onhan se totuus joskus aika
karkea, kuin sekin, että kun ei missään
työmaalla pärjää, eikä mihinkää
työhön passaa, niin rupee sitten
saarnaajaksi, että pysyy leivässä ja saa arvostusta!

Minä olen aina ajatellut että papin virka on kutsumus,
mutta ei se varmaan enää ole?

Oli sitä meilläkin päin Etelä-Pohjanmaan sydämessä
siellä Jurvan perukoilla sellaisia polkupyörä saarnaajia.
He kulkivat saarnaamassa ja pitämässä seuroja maaseuduilla.

Meilläkin päin niitä oli kaikkina vuodrnaikoina.
Kerrankin tuli eräs, joka osasi hypnotisoida, ja sai
meidän isänkin liikkeelle uteliaisuudesta.

Kun saarna oli pidetty ja laulut laulettu, niin
sitten alkoi se hypnotisointi. Pappi sanoi
eräälle jämäkälle isännälle, että nyt
kaakatat kuin ankka.
Niin kävi. Sitten kerättiin kolehti.

Tämä saarnamies olikin se parhaiten
puettu saarnaaja, mitä meidän kylällä liikkui.
Muistan senkin, että hän ei lapsista pitänyt.

Niin että kyllä temppuja on osattu tehdä ennenkin.'