Meidän elämässämme

Meidän elämässämmeom kaikenlaisia haavoja ja vammoja ja epäoikeudenmukaisuuksia, ja vielä niitäperinnöllisyystekijöitäkin. Noilla viimeksi mainituilla tarkoitan luonteemme ominaisuuksia, jotka olemmejo syntymässämme saaneet.

Jotkut ovat luonteeltaan herkästi haavoittuvia ja eivät kestä perheittensä kovaa käsittelyä, kun taas joku toinen sanoisikin sitävain temperamenttiseksi perheeksi. On olemassa perheitä, jossa kaikki onsalailtava, ja jossa jälkikasvu kieroutuu jolapsena. Sitten on myöskin perheitä jossa lapsiaei kuulla, eikä nähdä, ja rakkauskin saadaan vain jos se on ansaittua.

Ellet ole tarpeeksi ahkera taimiellyttävä, tai äidin tai isän kanssa samaa mieltä asioista, voi se rakkauskin jäädä vain pelkäksi sanaksi monien kohdalla.Nämä meidän kehitysmallimme, me viemme mukanamme, kun kotoamme kerran muutamme, ja jatkamme tätä kierrettäomassa yksityisessäkin elämässämme. Hyvin harvat ovat tarpeeksi vahvoja, että jaksava, ja ymmärtävät näistä kieroutumista vapautua, vaikka tietäisivätkin että jotakin on pielessä.

Kun sitten kohtaamme Jeesuksen Kristuksen, ja synnymme uudesti, aukeekin monen silmät pikkuhiljaa näkemään tuon eletyn elämän puutteellisuudet jo lapsuuden ajoista asti. Kaikkein parasta olisikin, että heti kättelyssä saisimmeuuden luonteenkin, ja kaikki kieroutumamme paranisivat kerta heitolla, kun tulemme uskoon, mutta jostain kummasta syystä Jumala ei vain ole niinhyväksi nähnyt, juuri kenenkään kohdalla, ei ainakaan minun tiedossani ole yhtäkään, joka olisi kaikista "hulluuksistaan" kerralla päässyt.

Minäkin olen oman luonteeni oikkujen ja mutkien kanssa taistellut vuosikymmeniä uskovaisenakin, ja edelleenkin taistelen.Käsittäisinkin, että siitä päivästä lähtien, kun Jeesus meidät kohtasi, alkaakin se hidas ja kivulias parantumis prosessi. Meidät on Jumalan sanan ja Hengen avulla aivan kuin”ohjelmoitava” uudestaan, että olisimme edes ihmiskelpoisia, niin että emme tätä oppimaamme vääränlaista elämänparadoksia enää eteenpäin veisi.

Kaikkein yksinkertaisinta olisikin antaa näille kaikillevaivoille ja mielemme ja sielumme häiriöille, se yksiNimike: demooni. Niin kuin valitettavasti niin monesti tehdäänkin. Yksinkertaistahan se sitten olisi, myös ajaa käskysanalla nämä kyseiset henget sinne, minne ne kuuluvatkin, ja näin myös toimitaan, mutta; tämä onkin vain pelkkää toiveajattelua, sillä nämä luonteen kieroudethaneivät ajamalla lähde minnekään, päinvastoin, väärin toimittaessa,
näistä kyseisistä tapauksista voi tulla mielisairaaloittemme potilaskuntaa, joita sitten lääkkeittenkin avulla yritetään parantaa, ja valitettavan monessa tapauksessa onkin jäänyt elinkautinen lääkitys ainoaksi lohdutukseksi.

Kun Jumala saa parantaa rikki menneen ihmisen, Hän tekee sen varovaisesti ja lupaa kysyen, ei hän pakosta meitä raihnaisia ihmisparkoja ala muokkaamaan, niin kuin me ihmiset hetitekisimme, vaan Hän, Suuri Parantaja, antaa vaivatuille lapsillensa Suuren Toivon siitä, että olemme parantumiskelpoisia. Hänellä Itsellänsä; Jeesuksella Kristuksella,on kaikki tieto ja taito, käsitellä meitä jokaista, persoonallisuutemme mukaan, eikä Hän riko meitä lisää, niin kuin ihminen tekisi, vaan me pysymme myös persoonallisuuksina, joiksi meidät on luotu, kunnes ajan mittaan voimme alkaa kukkia kuin Kukka, vaikka olemme ihmislapsia.

Tämän kaiken saa Jeesus Kristus aikaan, omalla ajallaan, ja sillä ei sitten olekaan mitään mainosarvoa, koska se on aikaa vievää ja kipuakin tuottavaa. Siitä ai kukaan saa sitä Mitalia rintaansa, van se jääkin ainoastaan Jeesuksen Työksi ja kunniaksi.

En kiellä, etteikö olisi myöskin riivattuja ihmisiä, ja heidät on vapautettava, mutta ei minkäänlaisina mainosnumeroina ihmisten areenoilla, vaan sielun hoidollisissa
turvallisissa ja terveissä puitteissa, ja ihmisten kautta, jotka tietävät mistä on kysymys, ja jotka Rakastavat lähimmäistään, niin ettei häntä häpäistä entisestäänkin, vaan jossa Jeesuksen Kristuksen Golgatan voitto työ, käytännössä saa vapauttavan ja siunatun ja elämää antavan ja elämää rakentavat oikeudenmukaiset puitteet.