Olen aina ihmetellyt sitä, että miksi ei uskalleta¨
jättää niitä paranemisrukouksiakin Jeesuksen tahdon alle?
Onko se sitten mukamas uskon köyhyyttä kun
sanoisi, että tapahtukoon Jeesuksen tahto?
Kun siitä on joka tapauksessa kysymys!
Emmehän me ihmisraukat voi tietää,
mitä Suuri Jumala kunkin kohdalle on
suunnitellut, silloinkin kun on sairautta sallinut?
Siksipä onkin vaarallista mennä lupailemaan
sitä parantumista. Sitten voi olla vielä niinkin,
että siinä kokousilmapiirissä on helppo kokea
vaivojensa häviämistä, joskus kokonaan, mutta
muutaman päivän päästä ne taas palaavat.
Tätä on usen tapahtunut, ja sitten ollaan kovasti
pettyneitä niin rukoilijoihin kuin Jumalaankin.
Olisi parasta kun opetettaisiin seurakunnissa
tervettä asennoitumista näihinkin asioihin,
eikä aina oltais intoilemassa ja lupailemassa
yhtä sun toista mikä ei aina ole Taivaasta tullutta.
Kun me emme ihmisinä voi vaatia tai komentaa
Jumalaa tekemään mitää, olis paikallaan sanoa
juuri se: tapahtukoon Sinun tahtosi Jumalani,
eikä rukoilijan tai rukoiltavan tahto.
Rukous on rukous, eikä mikään vaatimus!
Mutta, onhan se niin, että just uskoon tulleet
ovat innoissaan rukoilemassa, tiedän
kokemuksesta! Olisi silti se oikea opetus
paikallaan, heti alkuvaiheessa! Ettei tarvis
pettyä ja suuttua ja motkottaa ja sitten
jäädä suutuksissa pois toisten joukostakin,
vai mitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti