Miksi kokemususkonto?

Ihmettelemistä on myös siinä, miksi uskovaisen
ei saisi olla mitään vastoinkäymisiä? Ei
Raamattu lupaa kenellekään maanpäällistä
taivasta, missä ei olisi sairautta, ei murheita
eikä epäonnistumisia

Kun katselemme Jeesuksen elämää, sitä mitä
Raamatussa siitä kerrotaan, niin hänhän sai kärsiä
kaikenlaista. Halveksintaa jopa oman perheensäkin
taholta ja ihmisten taholta.

Hän joutui uhkailujen alaiseksi ja vainotuksi.
Eikä vain Jeesus, vaan myös opetuslapset.
Kaikki VanhaTestamentin profeetat saivat
kärsiä, ei siellä kenelläkään ollut maanpäällistä
lepoa ja rauhaa, muuta kuin Jumalassa.

He sairastivat ja olivat väärinymmärrettyjä
ja vainotuja. Monet kuolivat marttyrinä niin
kuin Jeesuksen opetuslapsetkin.

Ei meille, tämän päivän Jeesuksen seuraajille
ole muuta luvassa! Sen mitä meidän Jeesuksemme
ja Mestarimme sai kärsiä, se on meidänkin
kohtalomme. Ei palvelijan osa ole erilaisempi
kuin isännän!

Mutta! Jeesus on luvannut, ettei koskaan meitä hylkää,
eikä jätä, vaan on kanssamme aina loppuun asti.
Jumalan Pyhä Henki, Totuuden Henki Lohduttaja
ja vierellä kulkija, on aina kanssamme.
Siinä on turvamme, elämämme kaikkemme.

Kun on vaikeuksia ja sairautta, saammehan me toki
rukoillen viedä asiamme Jumalalle, ja pyytää,
että meidän ei tarvitsisi kohdata vaikeuksia, vaan että
Kaikkivaltias ottaisi ne pois. Mutta, silloinkin kun
tätä pyydämme, sanokaamme että tapahtukoon silti
Jumalan tahto kohdallamme, eikä meidän tahtomme.

Sairaudet ja vastoinkäymiset ovatkin salattuja siunauksia.
Ne tekevät meissä hiljaista Jumalan työtä, monesti sellaista
Mitä emme edes itse ymmärrä, emme edes halua ymmärtää.

Harva ihminen niitä vaikeuksia haluaa vastaan ottaa,
Mutta Jeesuksen seurassa ne muuttuvat voitoiksi.
On masennustakin, johon ei ole mitään tietoista syytä;
ei syntiä ei opetusharhoja eikä tietoista sairautta, ja
joka esirukouksista huolimattakaan ei hellitä.

Joillakin voi olla luovia masennuksia, niissä
Tapauksissa, kun ihminen on luovan taiteellinen.
Sitä on kuin muniva kana, joka sitä ennen kulkee
ympäriinsä toivottomana kaakattaen. Sitten se
asettuu pesäänsä ja munimisvaihe alkaa.

On myös luonteita jotka ovat melankolisia, vähän
sellaisia surunvoittoisia masentuneen tuntuisia.
Se on heidän luonteensa, eikä se siitä rukouksella muutu.

Mikä näissä tapauksissa on järkyttävää, kun jotkut
ajavat masennusta ulos jonkinlaisena riivaajahenkenä
tai demonina. Tällaiset ihmiset eivät tiedä mitä tekevät,
eikä KENENKÄÄN tarvitse alistua sellaisen touhun kohteeksi.

Koska siinä aiheutetaan vielä entisestäänkin murhetta
ihmiselle. Sellaistakin olen omilla korvillani kuullut,
kun yritetään ajaa ulos ihmisten negatiivisia luonteen
piirteitä.

Nuuka ja pihi ihminen ei muutu vaikka
ajettais mitä henkiä ulos. On asioita joista meidän
uskovina on tehtävä parannus, eikä ajattaa niitä
demoneina ulos.

Huolimaton ihminen esimerkiksi, ei tokene henkien
ajamisella, ellei hän mene itseensä ja
muuta tapojaan. Samoin on kärttyisten ihmisten laita.
Ja laiskojen.

Niin, että paras on vaan ottaa vaari Raamatun ilmoituksesta,
ettei mennä omille teille, tai jopa harhateille, kun niiltä
reissuilta on kuitenkin palattava Raamatulliselle pohjalle, jos
meinaa elää raitista uskonelämää Jeesuksen johtamana ja
seurassa!