Arvioikaa kaikki

Mitä varten täällä arvostellaan? :


Aikojen alusta asti ihminen on halunnut
toteuttaa itseään ja niitä omia hyviä
ajatuksiaan ja tekojaan ja menetelmiään,
kaikella tavalla, kaikkina aikoina ja aikakausina.

Ihminen on aina halunnut tulla toimeen omillaan.
Ihminen haluaa olla jumala itselleen, siksi se ei
luonnostaan halua alistua/nöyrtyä kenenkään
hallintaan/johtoon.

Ihminen on havitellut Jumalan paikkaa, niin kuin
saatanakin, ja tässä mielessä yhteistyö vihollisen
kanssa kelpaa ihmiselle tänäänkin.

Voi olla, että alun perin on oltu oikealla tiellä,
Jeesus-tiellä, mutta vihollinen tuli /tulee
AINA houkutuksineen, jokaisen Jeesus-tien
kulkijan eteen, tarjoilemaan omiaan.
Leipää, valtakuntaa ja mahtia!

Sehän kuuluu asiaan, kun Jumalan
Poikakin sai käydä läpi samat houkutukset.
Vai kuvitteleeko ihminen olevansa pyhempi?
Tai kristillisempi tai varjellumpi, kuin itse
Elämän Herra, Jeesus?

Kuule, kun ihminen ei suostu Jumalan talutettavaksi,
se valitsee silloin oman tiensä, ja sillä tiellä ei määrää
kuitenkaan ihminen itse, vaikka niin luulisi, vaan
sielunvihollinen, joka sai ihmisen USKOVAISESTA
uskonnolliseksi.

Tottahan toki uskonnollinen maailmakin
Jumalasta puhuu, ja hyvin tuntee Raamattunsa,
mutta on vailla Jumalan Hengen ohjausta,
joka on vain nöyrillä, joita Jumala taluttaa.

Uskonnollinen saarnaajakin haluaa vahvistusta
Raamatun Sanalle, koska hän rakastaa ihmeitä,
hän rakastaa olla esillä ja rakastaa ja rakastaa
ilman totuutta!

Ihmeittentekijät ovat aina kulkeneet
eksyttämässä kansaa pois Jumalan
suunnitelmista. Ajattele Moosesta.
Siinä oli tietäjien joukko touhuamassa’
vierellä. Uskonnollinen joukko.

Mooses tunsi Jumalansa johon hän uskoi.
Uskonnollinen ihminen ei tunne, muuta kuin
jonkin voiman, joka tekee ihmeitä, aivan kuin
Mooseksenkin aikoina. Uskonnollinen maailma/
Ihminen, ei tunne vieläkään Mooseksen Jumalaa.
Siinä on se ero.

Puhua voi, ja Raamattua lainailla, mutta oikeata
Voimaa ei ole, sillä se oikea voima on edelleenkin
Jeesuksen evankeliumi.

Nyt sanoo joku, ettei Mooseksen aikana ollut
Evankeliumia. Jumala on edelleenkin
Isä, Poika ja Pyhä Henki, niin kuin silloinkin.
Ei Hän ole muuttunut. Hän on sama.

Uskonnollisen maailman eksytys, on
Ihmeet, joita Elävä Jumala ei tee.

Elävä Jumala vahvistaa Sanansa tänäänkin,
niitten palvelijoittensa kautta, jotka seisovat
Hänen neuvossaan. On armolahjoja, mutta
ei se ole uskon mitta.

Ei kielillä puhujilla
ole sen enempää pyhyyttä ja uskoa, kuin
sillä, jolla sitä ei ole. Ei se lahja tärkeä ole,
vaan LAHJAN ANTAJA! Ei lahja/lahjat
ole mielenkiintoisia, vaan Lahjoittaja!

Ei lahjoilla pääse Taivaaseen, mutta
lahjan antajan kanssa pääsee!
Ei armolahja tee sinusta armahdettua
vanhurskasta, mutta sen antaja tekee!
Ei armolahja uudestisynnytä, mutta
Jeesuksen evankeliumi tekee sen,
se on tärkeämpää!

Uskonnollisessa maailmassa puhutaan
Myös kielillä, sehän on se pääsyvaatimus,
todistus, että ollaan ”valittuja”.
He profetoivat, ja parantavat sairaita,
Ja hääräävät riivaajien kimpussa.
Rahalla pyöritetään suuria kampanjoita
ja seurakuntia. Rahalla saa, ja rahalla pääsee!

Ei ole enää sitä pienen kristityn osallisuutta
yhteisessä uskossa, jolloin se lesken ropo
oli arvokas, ja jolloin vaivaisinkin uskova
sai antaa iloiten Herralle.

Missä on vaatimattomuus?

Ja se yhteinen usko?
Se yhteys? Se yksi sydän ja yksi mieli?
Jossa jokaisella kristityllä on tärkeä
osa? Missä on se sydämen ilo
totuudessa, toisten totuudesta
Iloitsevien kanssa?


Onko yksilökristitty hukkumassa
suuren heräävän uskonnollisen jättiläisen
koneistoon, nimettömänä ja tuntemattomana,
nimettömien ja tuntemattomien joukkoon?
Joka on suuri persoonattomien samoin
ajattelevien kannattajien joukko,
joita on helppo hallita?