Joku kirjoittajista sanoi, ettei horrossaarnaajia,
eli transsisaarnaajia; joita myös unissasaarnaajiksi
kutsutaan; enää ole olemassa, mutta siinä sinä erehdyt.
Niitä on olemassa ja mainittakoon, että
heitä on nykyisin enempi kuin koskaan ennen.
Merkillepantavaa on, että ne horrossaarnaajat
jotka ovat jääneet historian lehdille olivat
naisia. (miehistä ei ole erityistä mainintaa)
Tavallisesti he olivat jonkin sairauden
Runtelemia naisia ja jossakin sairautensa kriisivaiheessa
he alkoivat saarnaamaan horroksissa, eli transsissa.
Eräskin nainen vietiin kirkkoon sängyssä, jossa hän sitten
pitkä valkoinen yöpaita päällä kovalla äänellä saarnasi
monta tuntia, 3 -4 tuntia oli tavallista.
Huomionarvoista on että he saarnasivat Kristuksen
haavoista ja ihmisten synneistä.
Helena Konttisen (P.Jalovaaran mainostama
horrossaarnaaja)
mainitaan olleen niin heikossa tilassa,
että vaahto tuli hänen suustaan,
kun hän monta tuntia kerralla
lateli ihmisten syntejä, huutaen äänellä
joka kuului kauas.
Ellen G.White on myös eräs tunnettu transsisaarnaaja.
Hän vaipui unensekaiseen tilaan kesken puheensa, ja alkoi
puhua tässä ”hengessä”. Hän kirjoitti paljon
kirjoja automaattikirjoituksella, joka onmyös eräs
väärien henkien ilmiö.
Horrossaarnaaminen on shamanismin eräs muoto.
Ihminen kiihotetaan tilaan, jolloin kaikenlainen
psyykkinen kontrolli menetetään, ylittämällä
minuuden rajat, joko hetkeksi (kaatumisilmiöt)
tai pitemmäksi aikaa, jolloin myös pakonomaista
saarnaamista ilmenee.
Myös sairaiden paranemista ja muita
ihmeitä voi ilmetä.
Shamanismi on vanha luonnonuskontoihin
kuuluva uskonto jota vieläkin harjoitetaan,
ja sitä on sekoitettu nykykarismaattisuuteen,
joka on päässyt leviämän siunauksen nimikkeellä
kätten päälle panemisen kautta.
Shamanismi on vainajahenkien palvomista,
ja niitten kanssa touhuamista.
Vainaja henkien vaikusta esiintyy kaatumisilmiöinä,
jotka valheellisesti on selitetty
Jumalanhengen aikaansaamaksi siunaukseksi.
Samasta kontrollin menettämistä on kysymys myös
nauru ja ääntelyilmiöissä tärinöissä ja vapinassa.
Jotkut kokevat jopa lattiaan liimautumista ja kyvyttömyyttä
hallita ja ruumiinsa reaktioita ja toimintaa.
Kukaan ei mene tähän olotilaan vahingossa,
vaan tietoisella tasolla tehdään kontrollin
menettämisen päätös.
Joko omasta totutusta sielullisten tarpeitten
tyydytetyksi tulemisen pakosta, tai sitten
tilanteen kiihottamana ja kyseisen hengen
painostamana, joka tulee yleensä karismaattisen
johdon taholta jokaiselle.
Henkilö joka on joutunut vainajahenkien
lumoukseen on kierteessä jossa kokemukset
antavat ainoan sisällön uskonelämälle.
Niistä eletään ja niitä kaivataan lisää, enempi
ja suurempia ja vieläkin suurempaa ja erikoista
siunausta ollaan jatkuvasti etsimässä; muka
motiivina Jumalan voiman ja Pyhän Hengen
kokeminen.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta
on Jumalan voima. Jumala ei ole
mikään tunneilmiö eikä elämys,
johon kristitty ihminen jää kiinni niin kuin
johonkin huumeeseen tai päihteeseen.
Kristitty ihminen pystyy toimimaan
tasapainoisesti ja suhteellisuudentajuaan
menettämättä jos on raittiista kristillisyydestä
kysymys.
Hän ei myöskään ajaudu pakonomaiseen
”kokemuskierteeseen”, josta eletään seuraavaan
siunaustäräykseen saakka.
Raamattu sanoo että lopunaikana
tulee näitä eksyttäjiä jotka eksyttävät
juuri ihmeillä ja kokemuksilla, ne ovat
lopunajan eksytyksen tunnusmerkki.
En väitä etteikö Jumala tekisi ihmeitä:
niin kuin Sana sanoo ne seuraavat
evankeliumin julistusta = siellä missä
Jeesusta Kristusta lihaksi tulleena
Jumalana saarnataan, ja missä Hänen
Persoonaansa korostetaan yli kaikkien
Muitten. NE OVAT IHMEITÄ
JOTKA ILMENEVÄT ARJEN KESKELLÄ,
TAVALLISISSA OLOISSA,
EIKÄ jonkilaisina lumouksina joita ilman
ei muka voi elää.
Jos olet kokemuskierteessä,
et ole oikealla tiellä.
Jeesus Kristus antaa syntisi
anteeksi kun pyydät, ja sanoudut
irti eksytyksenlumouksesta.
Pitäydy Raamatun sanaan,
äläkä kokemuksiin.
torstai 4. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti