Kun tuntuu

sanot että olet tuntenut
Pyhän Hengen läsnäolon

Minä joskus tunnen että en ole
edes uskossa. Toisinaan tuntuu ettei
Jumala yhtään minusta tykkää,
eikä kukaan muukaan, on vaan
sellainen tyhjä olo. Varsinkin jos
ulkona on oikein kurja ilma
ja olen väsynyt. Mutta jos sitten
tulee ihana auringonpaiste, niin
uskokin tuntuu valoisalta ja
Jumalakin on niin lähellä.

Kokouksetkin ovat joskus
samaa mallia. Kun olen oikein
hyvällä tuulella niin kokouskin
tuntuu lämpimältä ja hyvältä.

Kun pitkään tuntuu ettei
Jumala enää minusta välitä, niin
väsyn niihin luuloihini, kun
tiedän että en kerran ole syntiä
tehnyt, niin ei kai sitä silloin voi olla
kurja olo. Kovin kauan en kestä
sitä tunnetta, vaan otan
Raamattuni ja kaivan sieltä niitä
kohtia joissa sanotaan ettei Jumala
koskaan jätä ja hylkää, sillä Hän
vihaa hylkäämistä.

Ja senkin kohdan kun
Jeesus sanoo että Hän on minun
kanssani joka päivä, aina maailman
loppuun asti. Huomaan että minun
tunteeni pettävät minua, ja saavat minut
luulemaan jotakin mikä ei ole totta.

En yritä tunnustella Jumalaa, enkä
Hänen Henkeään, koska en kyllä
luota että se tunne pitäisi paikkaansa.
Ainakaan mitä itseäni tunnen.

Ja onneksi ei tarvitsekaan arvioida¨
niitä kokouksiakaan sen mun
tunteen tai luulon mukaan, vaan
mulla on aina Raamattu matkassa
ja arvostelen sen avulla puheetkin.

Sitten sillä Raamatun sanalla
voi myös arvioida sen, onko siellä
Jumalan Henki vaikuttamassa ja
Raamatun sana on just se kaksiteräinen
miekka joka erottaa sen jos se on
ihmisen omaa juttua, tai sitten Jumalan
Hengen aikaan saamaa.

Lyhyesti sanottuna:älä luota
tunteisiin, usko Sanaan!
Jumalan sana ei petä, mutta tunteet pettää.