Ajatuksia ylistyksestä.
Mitä on aito ylistys?
Aitoa ylistystä on ollut yhtä kauan kuin
kristinuskoakin. Aito ylistys syntyy siitä tietoisuudesta,
että ihminen on armahdettu
Aito ylistys syntyy sydämessä olevan
Kristus-elämän seurauksena ja ilman tätä
elämää harjoitettuna kyseessä on vain surkea jäljitelmä.
Aito ylistys on riippumaton ulkoisista olosuhteista
(Paavali ja Siilas Filippin vankilassa)
Aito ylistys synnyttänyt monia ”kuolemattomia”
ilmaisuja hengelliseen lauluaarteistoon.
Kaukaisinkin ajatus siitä, että ihminen voisi
ylistyksellään ansioitua Jumalan edessä on
sille täysin outo vieras.
Ylistys aidoimmillaan ei useinkaan ole ulospäin
suuntautuvaa, äänekästä käyttäytymistä,
vaan se syntyy ja koetaan ihmisen sisimmässä asuvassa
Hengen temppelissä.
Pyhä elämä synnyttää aitoa ylistystä ja on siten
tämän elämän seurausta.
Aito ylistys syntyy Jumalan rauhasta
ihmisen sisimmässä ja vaikuttaa
tätä rauhaa levittäen sitä ympäristöönsä.
Aito ylistys syntyy puhtaassa ilmapiirissä ja se
synnyttää puhdasta ilmapiiriä.
Se poistaa jännittyneisyyttä Jumala-suhteesta
ja ihmisten välisistä suhteista.
Aito ylistys syntyy armollisessa ilmapiirissä.
Mitä aito ylistys ei ole?
Itsessään se ei ole organisoitua yhteistoimintaa
(vaikka sitä voi ilmetä tällaisen toiminnan sisällä
seurakunnan kokoontuessa)
Se ei ole ”oikean tekniikan” hallintaa.
Se ei ole sanojen ja siihen liittyvien
Elementtien mekaanista toistoa
(älkää tyhjiä hokeko, niin kuin pakanat)
Se ei ole pakonomaista ja kestoltaan
ennakkoon määriteltyä ja ” ohjelmoitua”
Inhimillisen ponnistelun tuotosta.
Se ei ahdista osallistujia fyysisesti
(kuulo!) eikä henkisesti.
Se ei hajoita uskovien yhteyttä.
torstai 4. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti