Matkijoita

Matkijoita riittää.
Aina kun tulee joku mahtava peroona

uusine armolahjoineen ja erikoisine kikkoineen,
niin matkijoita löytyy. Jotkut ovat sitten niin
ihastuneita siihen omaan persoonaansa ja
sen toimintoihin, että sekoittavat sitten
Jumalankin omiin touhuihinsa.
Hintaan mihin hyvänsä!

Ylivainion Niilo oli yksi sellainen persoona.
Hänen jälkeensä tulikin oikein liuta pieniä
ja suuria ja vieläkin suurempia
Joitakin on vielä toiminnoissa ja sirkus jatkuu
ja myllyt pyörii. Ja ihailija kaarti pysyy taustoilla.

Luullaan, että Jumala **Yllättää** aina uusilla
tempuilla ja uusilla virtakuksilla, niin ettei kansa
pääse tympääntymään, eikä menetä
mielenkiintoaan.

Jumalaanko?

Se on sitten niin kuin se on aina ennenkin
ollut, että kun kansalle on tarjolla sitä leipää
ja sirkushuveja, niin kuin oli Jeesuksenkin
aikaan. Kun knsa saa, mitä kansa haluaa,
niin kansa on tyytyväisenä. Eikä vaivaudu
ottamaan selvää, miten ne olevat olot
oikein ovat. Ja miksipä ottaisi, voi pian
tulla se epämiellyttävä totuus esiin.


Se, että mikään ei olekaan sitä, miltä se
näyttää, ja että uskonnollisuuden peikko
on päässyt lumomaan hyväuskoiset l
apsukaiset ja vauvvelit.

Koska he haluavat pysyä lapsosina
ja vauvveleina, ja tuttipullo kaulassa
kuljetaan vuodesta toiseen. Ja mikä
pahinta, sinne tuttipulloon sitten saa kuka
tahnsa aina lirauttaa mitä simaa ja
mehua milloinkin on pöydässä.

Sanan väärentämätön maito ei enää kelpaa,
siitä on melkein tullut sellainen harvinaisuus,
että sitä pidetään vääränä ja sitä, mikä on
sitä väärää; oikeana.

Mutta kuinka voi sima olla maitoa?
Tai kuinka voi mehu olla maitoa?

Ne ovat vaan jotakin hyvämakuista litkua,
joka ei maidosta käy, eikä ole maitoa!
Sima ja mehu ei kasvata vauvoja,
vaan ne pysyvät vauvoina.
Evankeliumin Sanan maito kasvattaa!

Tervettä kasvua ja parantavaa kasvua,
pitkässä prosesissa. Ei sekunnissa.
Niinkuin siman ja mehun juoja luulee.

Kaikki siman ja mehun juojat luulevat
olevansa oikeassa, koska heitä on
peloteltu ja uhkailtu ja heille on jankutettu
sitä päivästä toiseen, ja kun kaikki
muutkin ajattelevat ja toimivat samalla
tavalla, ja kulkevat mehukaupasta
ja simakaupasta toiseen.

Ja tuttipulloa täytetään.

Siman ja mehun juoja suuttuu,
ja haukkuu valehtelijaksi sitä,
joka uskaltaa sanoa ettei sima
ole maitoa. Ja ettei mehukaan ole maitoa!

Mistä voi vauva sitten erottaa
maidon simasta ja mehusta?

Simalla ja mehulla kasvanut paisuu ja
pullistuu, mutta ei kasva.
Ja jos sattuu, että jollakin terävällä;
esim. sanan miekalla, joku pistää
pullistunutta, niin se menee puhki ja
poksahtaa, ja kaikki ilmat pääsee
ulos, ja siinä onkin vaan tavallinen
vauva nälkäänsä huutamassa.

Vauvat huutavat ja pitävät meteliä.

Eikä vavoille aina sitä maitoakaan
voi antaa, ne saa vatsanväänteitä
liiasta syötöstä. Vauvoja olisi hyvä
ottaa syliinkin välillä, ja kuka nyt
ei vauvaa ottaisi syliin? Jeesuskin
otti kaikki meidät syliinsä!
Ja antoi kaikkensa ja ei koskaan
ole jättänyt meitä yksin, eikä hylkää,
vaikka oltaisiin kuinka hankalia vauvoja.

Tai aikuisia.

Muuta sanottakkoon, että 100 vauvaa,
jotka kaatuilevat vuodesta toiseen,
ja pitävät meteliä ja aina ovat mehupullon
tai simapullom tarpeessa, ja eiväkä koskaan
opi istumaan ja pystyssä pysymään ja
kävelemään, niin se on tyrmistyttävä näky.

Vaikka Jumala heidät hyväksyy heidät
ja heitä rakastaa,mehuista ja simoista
ja kaatumisista huolimatta; jos vaan ovat
uudestisyntyneitä; niin eikö se olisi
normaaliin kehitykseen kuuluvaa, että

kasvuakin olisi?
Että voitaisiin ottaa vastuuta niistä vielä
syntyvistäkin vauvoista?

Sillä miten vauva voi taluttaa toista vauvaa?

Vai voiko`?