Sairasta hengellisyyttä on sekin,
kun odotetaan että kristittyinä
uskovien pitäisi antaa kadun
kulmassa seisovalle juopolle
viinarahaa.
Tai se, että pitää hyssytellä
lankeevaisten syntejä.
Synnit pitää tunnustaa ja hylätä, ei
ne hyssyttelemällä lopu.
Tai se, kun sanotaan että mä
olen vaan tämmönen; eikä
tehdä mitään asian eteen.
"Tämmösenä"on pakko olla, jos
kerran itte tykkää että on
tämmösenä hyvä, muussa
tapauksessa "vaan tämmönenkin"
saa tehdä parannuksen, ettei tarvi
surkutella omaa olemistaan.
Meillä on sellainen Vapahtaja,
Jeesus Kristus, joka oikein
odottamalla odottaa, että saisi
tehdä hyvää jollekin.
Mutta se Jeesuksen hyvä,
ei aina pidä yhtä, niitten
meidän hyvä-käsitteiden kanssa.
Kun Jeesus muuttaa omaan
kurjuuteensa tottuneen
itsesäälijän elämää,
ei se ole mitään kivaa,
vaan kipeetä se tekee,
kun pitää/saa ottaa vastuun
itsestään ja tekemisistään
ja olemisistaan.
Se on kova prosessi ja vie aikaa,
mutta jälki on hyvä!
Hallelujaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti