Kenelle evankeliumia

Kuuluuko Evankeliumi todellakin kaikille? Tänäänkin? Kuoliko Jeesus kaikkien ihmisten puolesta?
Raamattu sanoo että Jumala antoi ainokaisen Poikansa kaikkien ihmisten syntien sovitukseski. Miksi me erottelemme ihmiset, kenelle Evankeliumi kuuluu? Niihin jotka ovat sen arvoisia, ja niihin jotka eivät ole? Esimerkiksi kehitysvammaiset, ja ne jotka eivä uhraa tarpeeksi, ostaakseen siunauksia, eikö heille kuulu evankeliumi? Entä psyykkisesti sairaat? Pitääkö heidän ensin tulla terveeksi, ennen kuin heille kuuluu Evankeliumi Jeesuksen Kristuksen täytetystä työstä? Mihin ei kenenkään tarvitse lisätä mitään, eikä ottaa pois mitään?
Miksi me teemme niin? Miksi olemme ruvenneet ansaitsemaan armoa, joka on lahja/ Jeesuksen sovitustyö meidän syntiemme edestä? Miksi evankeliumi ei kuulu enää uskoville? Miksi luullaan että sitä saarnataan vain uskomattomille? Miksi Uskovat rasittavat itseään, ja touhuavat ja pumppaavat sitä, mikä on jo annettu valmiina? Miksi yritetään tehdä jotakin, mikä on jo tehty?
Me olemme uudestisyntymisessä saaneet Jumalan Hengen, eikä sitä tarvitse hakea enää mistään pumppaamalla, ei se enene, se on jo; tai sitä ei ole ollenkaan! Ylistettäessäkään se ei enene, eikä tule lähemmäksi, eikä väkevämmäksi! Eikä se, että joku saa tärinöitä ja menee liikuttuneeseen tilaan, ole mikään Jumalan Henki, vaan se on oman sielun aikaansaannosta; sitä sielun mullistusta!
Jumalan Henki on jo siellä sydämessä, eikä se tärise ja hyppyytä, eikä mene liikutuksiin! Jmalan Henki uskovassa on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä/Jumalan Hengessä! Ei siitä kukaan kuole, eikä se ole syntiä, jos joku menee liikutuksiin ja tärisee ja vaikka hyppiikin, kun vaan tajuaa ettei se ole sitä Jumalan Henkeä! Eikä se ole Jumalan Henki, joka hypyyttää ja teettää kaikenlaista!
Hengellisesti kasvanut ihminen ei luule että Jumala pitää kokea jollakin tavalla. Jumala on tai ei ole. Ei siihen tarvita mitään jytää. Pikemminkin siitä tulee vääränlaista esimerkkiä niille, jotka ovat vielä vauvoja ja lapsukaisia.
Melunpitoa voi pitää omassa kotona, vaikka kaikki röörit auki, jos joku luulee, että se jollakin tavalla auttaa tai helpottaa? Ei se auta eikä helpota todellisuudessa, mutta vauva voi luulla niin! Ja lapsi. Mutta kasvaneet ei luule. Ne tietää.
Raamatusta voi lukea, jos sattuu unohtumaan miten asiat on.
Hengellinen kasvu on sitä, ettei olla jatkuvasti vauvoja, vaan päästään eteenpäin Jumalan Sanan tuntemisessa, ja kasvetaan hengellistä kasvua, eikä jäädä vauvojen tasolle. Vauvat on myös niitä samoja jotka haluaa kaiken tässä ja nyt. Mutta Jumalalla on oma aikansa kaikessa, eikä ole sama kaikkien kohdalla, vaan Jumala käsittelee meitä persoonallisesti, henkilökohtaisesti.
Me olemme yksilöitä ja yksilöinä Hän meitä ohjaa tahtonsa mukaan, Evankeliumin Voimalla, Sanassa, Armossa ja Totuudessa! Jeesus Kristus on Evankeliumin Voima, Armo ja Totuus/ Sana joka tuli lihaksi; kaikkia varten. Uskovaisia ja uskomattomia varten koko maailmassa.