Todella ajakohtainen kysymys:
Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Eikö jokaisella kristityllä ole vastuu
lähimmäisestään? Vai koskeeko se vain jokaista kristittyä itseään?
Raamatussa lukee, Galattalaiskirje 5
Galatalaiskirje:
5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
5:8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
5:11 Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu.
5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Likapyykin peseminen
Paljon voisin itsekin omasta seurakunnastani johon kuulun kertoilla negatiivisia asioita, mutta se ei kuulu tänne vaan se keskustelu käydään asianosaisten kanssa oman seurakunnan sisällä!
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tahdon vielä sanoa jonkun sanan yllämainittuun ajatukseen.
On väärin luulla ja olettaa, että täällä kertoiltaisiin seurakuntien asioita, jotka koskisivat erimielisyyksiä tai muita henkilökohtaisia näkökantoja.Paljon jää hiljaisuuteen oman sydämen murheeksi ja vain Jumalan kanssa puitaviksi asioiksi, sillä monenlaista epäoikeudenmukaisuutta löytyy.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta , vaan jokaisen kristityn velvollisuus. MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tahdon vielä sanoa jonkun sanan yllämainittuun ajatukseen.
On väärin luulla ja olettaa, että täällä kertoiltaisiin seurakuntien asioita, jotka koskisivat erimielisyyksiä tai muita henkilökohtaisia näkökantoja.Paljon jää hiljaisuuteen oman sydämen murheeksi ja vain Jumalan kanssa puitaviksi asioiksi, sillä monenlaista epäoikeudenmukaisuutta löytyy.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta , vaan jokaisen kristityn velvollisuus. MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Likapyykin peseminen
<<<<<
Uskon että jokainen terveen opin linjoilla
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan tässä tarkoitit, niin että
”pyykit” pestään asianomaisten kesken.
Varmasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Tämä Apostoli Paavalin opettama evankeliumin
linja on tämän Vapaasanan ylläpidon ja valvojankin
vastuu ja linja.
Vankilaevankelistana Sinunkin on
ojentauduttava ja
pidettävä Paavalin linja omana linjanasi
ja vastuunasi,
kun evankelioit, sillä ethän halua
väärentää Raamatun totuutta?
Uskon että jokainen terveen opin linjoilla
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan tässä tarkoitit, niin että
”pyykit” pestään asianomaisten kesken.
Varmasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Tämä Apostoli Paavalin opettama evankeliumin
linja on tämän Vapaasanan ylläpidon ja valvojankin
vastuu ja linja.
Vankilaevankelistana Sinunkin on
ojentauduttava ja
pidettävä Paavalin linja omana linjanasi
ja vastuunasi,
kun evankelioit, sillä ethän halua
väärentää Raamatun totuutta?
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Aja-tus
haavoissasi,
kuollut
saa elää
vajaa mittaisena
ihmiskunnan vainiolla
viheriöidä
yhden
kesän
kaksi talvea
ilman
kevättä
ja syksyä
David Pawson: Kirkko irti valtiosta
Sinä Sanoit:
Yksi ajatus mikä minua tässä ja muissa keskusteluissa kovasti häiritsee on se>>>
Minä sanon
Täydellisitä opettajaa ei löydy,
vaikka Paavali on suoskkini,
mutta varmasti hänkin teki
virheitä.
Oikeastaan virheitten tekeminen
tai niitten etsiminen;
ei ole nyt se pointti - vaan kysymys on
saarnataako Jeesusta Kristusta?
Lainaan tähän Ristin Voiton
kirjoituksesta David Pawsonin käynnistä,
kun hän noin vuosi sitten vieraili Pirkkahallissa
Helatorstaina vieraili Tampereen Pirkkahallissa englantilainen
teologian tohtori David Pawson. Hän esitti ajatuksia herättävän väitteen:
”Seurakunta, joka elää 1500-lukua, tulee kuolemaan 2000-luvulla.”
Jääköön tämä puhujan arvio punnittavaksi tulevaisuudessa.
Pawsonin väite herätti kuitenkin mielessäni kysymyksen,
ovatko vanhoillisuus ja pysähtyneisyys yleensä kristillisyydelle
ominai-sia piirteitä.
'Uudistuva kristillinen seurakunta uskaltaa elää rohkeasti tässä ajassa.
Se uskaltaa tarkastella julistustaan ja sitoutua myös käytännössä
Jumalan Sanaan. Uudistuva seurakunta pyrkii vaikuttamaan ympärillä
olevaan yhteiskuntaan. Lisäksi se on avoin tarkastelemaan toimintansa
muotoja ja tekemään tarvittavia muutoksia – luopumatta kuitenkaan
seurakunnan hengellisistä juurista.
Pysähtyneisyys ja muutos ovat kiinni yksilöistä. Jokainen ihminen
itse tekee viime kädessä ratkaisevan valinnan suhteessa muutokseen.
On piristävää tavata esimerkiksi vanhus, joka iästään huolimatta katsoo
toivorikkaana ja uudistuneella mielellä tulevaisuuteen.
Niin tulee seurakunnankin tehdä.
http://www.ristinvoitto.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011699
--------- -------- ---------
Muutoksissa ja uudistuksissa ei ole mitään vikaa, kun
Jumalan Henki vaikuttaa ne, mutta kun ihminen asioi,
ollaan vaan kuin "edustus kurssilla", jotta olisi näyttöä
kuinka meillä pyyhkii hyvin.
Jumalan Kansa on edelleenkin maan hiljaiset,
jopa jo ennen 1500 lukua.
Se koostuu kaikista niistä, jotka ovat aina tarvinneet
Parantajaa, että voisivat elää hetkestä toiseen,
ihmisinä ihmisten keskellä.
Jumalan Kansa ei ole mikään rautainen koneisto,
jota rassataan ja jota automatisoidaan
tulevaisuutta ja taivasta kohti. Jumalan Kansa
on armahdettujen syntisten joukko,
joilla on kaikkensa Kristuksessa, aina.
Kristus Jeesus Yksin, on koko vanhurskaus,
omat yrittämiset haisevat.
David Pawsonin henki ohjaa pois
Kristus-keskeisyydestä ihmis-keskeisyyteen,
DP:n henki ohjaa kokemukselliseen kristillisyyteen
joka saadaan mittoja täyttämällä,
eikä Jeesuksen Kristuksen Täydellisenä Lahjana.
Yksi ajatus mikä minua tässä ja muissa keskusteluissa kovasti häiritsee on se>>>
Minä sanon
Täydellisitä opettajaa ei löydy,
vaikka Paavali on suoskkini,
mutta varmasti hänkin teki
virheitä.
Oikeastaan virheitten tekeminen
tai niitten etsiminen;
ei ole nyt se pointti - vaan kysymys on
saarnataako Jeesusta Kristusta?
Lainaan tähän Ristin Voiton
kirjoituksesta David Pawsonin käynnistä,
kun hän noin vuosi sitten vieraili Pirkkahallissa
Helatorstaina vieraili Tampereen Pirkkahallissa englantilainen
teologian tohtori David Pawson. Hän esitti ajatuksia herättävän väitteen:
”Seurakunta, joka elää 1500-lukua, tulee kuolemaan 2000-luvulla.”
Jääköön tämä puhujan arvio punnittavaksi tulevaisuudessa.
Pawsonin väite herätti kuitenkin mielessäni kysymyksen,
ovatko vanhoillisuus ja pysähtyneisyys yleensä kristillisyydelle
ominai-sia piirteitä.
'Uudistuva kristillinen seurakunta uskaltaa elää rohkeasti tässä ajassa.
Se uskaltaa tarkastella julistustaan ja sitoutua myös käytännössä
Jumalan Sanaan. Uudistuva seurakunta pyrkii vaikuttamaan ympärillä
olevaan yhteiskuntaan. Lisäksi se on avoin tarkastelemaan toimintansa
muotoja ja tekemään tarvittavia muutoksia – luopumatta kuitenkaan
seurakunnan hengellisistä juurista.
Pysähtyneisyys ja muutos ovat kiinni yksilöistä. Jokainen ihminen
itse tekee viime kädessä ratkaisevan valinnan suhteessa muutokseen.
On piristävää tavata esimerkiksi vanhus, joka iästään huolimatta katsoo
toivorikkaana ja uudistuneella mielellä tulevaisuuteen.
Niin tulee seurakunnankin tehdä.
http://www.ristinvoitto.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011699
--------- -------- ---------
Muutoksissa ja uudistuksissa ei ole mitään vikaa, kun
Jumalan Henki vaikuttaa ne, mutta kun ihminen asioi,
ollaan vaan kuin "edustus kurssilla", jotta olisi näyttöä
kuinka meillä pyyhkii hyvin.
Jumalan Kansa on edelleenkin maan hiljaiset,
jopa jo ennen 1500 lukua.
Se koostuu kaikista niistä, jotka ovat aina tarvinneet
Parantajaa, että voisivat elää hetkestä toiseen,
ihmisinä ihmisten keskellä.
Jumalan Kansa ei ole mikään rautainen koneisto,
jota rassataan ja jota automatisoidaan
tulevaisuutta ja taivasta kohti. Jumalan Kansa
on armahdettujen syntisten joukko,
joilla on kaikkensa Kristuksessa, aina.
Kristus Jeesus Yksin, on koko vanhurskaus,
omat yrittämiset haisevat.
David Pawsonin henki ohjaa pois
Kristus-keskeisyydestä ihmis-keskeisyyteen,
DP:n henki ohjaa kokemukselliseen kristillisyyteen
joka saadaan mittoja täyttämällä,
eikä Jeesuksen Kristuksen Täydellisenä Lahjana.
David Pawson: Kirkko irti valtiosta
David Pawson on arvostettu raamatun opettaja,
ei ainoastaan ikääntyneitten kristittyjen parissa,
vaan myös nuorempien, ja yksi syy on
se, että hän opettaa uskovien kastetta,
eikä lapsikastetta.
DP ei ole mikään tavallinen karismaatikko, joka olisi
saavuttanut suosionsa erilaisten ihmeitten ja
ilmiöitten varjolla, parantaen sairaita ja kaataen rukouksella.
DP panostaa opetukseen.
Jumalan Sanaan perehtyminen ja sen tutkiminen
on todella tärkeää, emmehän kristittyinä elä vain
leivästä ja ihmeistä. Jos opetus on raitista ja
evankeliumi tuodaan väärentämättömänä
kansalle esiin, niin siihen ei voi olla sanomatta muuta
kuin, kiitos Jeesus.
Valitettavasti raittiita sanan opettajia
on hyvin harvassa.
David Pawson osaa puhumisen taidon. Hänen meriittilistansa
on erinomainen. Hän tietää mitä puhuu ja kuinka tuoda asiat esiin,
niin että se, mitä hän sanoo, osuu maaliinsa. Opettajilla on suuri vastuu,
siksi ei Jaakobin kirjeessä turhaan sanota: veljeni, älkööt aivan
monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme
sitä kovemman tuomion.
Kuuntelin joku aika sitten Artturi Kukkulan puheita.
Hän on helluntaiherätyksen arvostettu patriarkka ja opettaja,
ja 95 vuotiaaksi päästyään hän on varmaan ehtinyt
opettaa tuhansia ja tuhansia.
Hyvä puhuja hän on, ja osaava. Hänkin tietää miten
puhutaan, ja miten asia tarjoillaan ihmisille ja kuinka
siinä samalla tarjoillaan se perkeleellinen tappava myrkky.
Samoin on David Pawsonin hienoissa puheissa.
Tappava myrkky on niin hienosti sekoitettu,
että sen nielee teologiaan perehtyt eksperttikin,
ja yksi ja toinen akateemikko ja moni maallikkokin.
Mitä valtion antikristillisyyteen tulee, sitä tuskin tarvitsee
kansalle vakuutella, uskon asioista ulkopuolella olevat
eivät siitä välitä, ja uskovaisille se on selviö, ainakin pitäisi olla,
koska valtiohan toteuttaa raamatusta irti olevaa linjaa, siksi
sen antikristillinen linja ei ole mikään yllätys. Päinvastoin,
yllätys olisi se, jos raamatun linjaa kysyttäisiin.
Jumalan kansahan elää täällä maailman keskellä,
vaikka eivät olekaan maailmasta. Jumala on heidät
voittanut ja on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
He jotka ovat maailmasta, puhuvat niin kuin maailma puhuu,
siksi maailma kuulee heitä.
.Jumalan kansa tuntee totuuden hengen
ja eksytyksen hengen.
Moni erehtyy koska katsoo ihmiseen. Ja lumoutuu.
Jesaja sanoo,
Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat,
monet kiedotaan ja vangitaan.
Niinpä on Herran sana oleva heille:
"Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle,
läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle,
milloin siellä, milloin täällä", niin että he
kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat,
että heidät kiedotaan ja vangitaan.
Paavali sanoo Galatalaiskirjessä
Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin
eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
David Pawson ei ole poikkeus noista läksyttäjistä.
Ihmiset ovat aina tahtoneet ansaita kaiken, siksi
lahjavanhurskautta on vaikea sulattaa, siihen
on apostolien ajoista lähtien oltu lisäämässä
lain vaatimuksia. Ihmisteoilla ei taivasta
saavuteta, vaikka DP pyhyysvaatimusta
opettaa, ja siten mitätöi Kristuksen täytetyn
työn ja samalla ovelasti riistää Lutherinkin
opetukset yksin uskosta yksin armosta.
Näin tehdessään DP kääntää opetuksensa
uskoon joka vaatii tekoja, näyttöä kokemuksia.
Jumala on viisaudessaan laittanut kristikansalle
rajoja. Yksi niistä on valtion kirkko, ja nämä rajat
eivät kaadu ihmisten tahdosta ja vaatimuksista.
Voi olla, että porttokirkko jääkin valtion ulkopuoliseksi,
omaksi suureksi rajattomasti koettavaksi uskonnoksi, kun taas
”Vanhat Lutherilaisparat” seuraavat nöyrää Jeesusta Kristusta.
ei ainoastaan ikääntyneitten kristittyjen parissa,
vaan myös nuorempien, ja yksi syy on
se, että hän opettaa uskovien kastetta,
eikä lapsikastetta.
DP ei ole mikään tavallinen karismaatikko, joka olisi
saavuttanut suosionsa erilaisten ihmeitten ja
ilmiöitten varjolla, parantaen sairaita ja kaataen rukouksella.
DP panostaa opetukseen.
Jumalan Sanaan perehtyminen ja sen tutkiminen
on todella tärkeää, emmehän kristittyinä elä vain
leivästä ja ihmeistä. Jos opetus on raitista ja
evankeliumi tuodaan väärentämättömänä
kansalle esiin, niin siihen ei voi olla sanomatta muuta
kuin, kiitos Jeesus.
Valitettavasti raittiita sanan opettajia
on hyvin harvassa.
David Pawson osaa puhumisen taidon. Hänen meriittilistansa
on erinomainen. Hän tietää mitä puhuu ja kuinka tuoda asiat esiin,
niin että se, mitä hän sanoo, osuu maaliinsa. Opettajilla on suuri vastuu,
siksi ei Jaakobin kirjeessä turhaan sanota: veljeni, älkööt aivan
monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme
sitä kovemman tuomion.
Kuuntelin joku aika sitten Artturi Kukkulan puheita.
Hän on helluntaiherätyksen arvostettu patriarkka ja opettaja,
ja 95 vuotiaaksi päästyään hän on varmaan ehtinyt
opettaa tuhansia ja tuhansia.
Hyvä puhuja hän on, ja osaava. Hänkin tietää miten
puhutaan, ja miten asia tarjoillaan ihmisille ja kuinka
siinä samalla tarjoillaan se perkeleellinen tappava myrkky.
Samoin on David Pawsonin hienoissa puheissa.
Tappava myrkky on niin hienosti sekoitettu,
että sen nielee teologiaan perehtyt eksperttikin,
ja yksi ja toinen akateemikko ja moni maallikkokin.
Mitä valtion antikristillisyyteen tulee, sitä tuskin tarvitsee
kansalle vakuutella, uskon asioista ulkopuolella olevat
eivät siitä välitä, ja uskovaisille se on selviö, ainakin pitäisi olla,
koska valtiohan toteuttaa raamatusta irti olevaa linjaa, siksi
sen antikristillinen linja ei ole mikään yllätys. Päinvastoin,
yllätys olisi se, jos raamatun linjaa kysyttäisiin.
Jumalan kansahan elää täällä maailman keskellä,
vaikka eivät olekaan maailmasta. Jumala on heidät
voittanut ja on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
He jotka ovat maailmasta, puhuvat niin kuin maailma puhuu,
siksi maailma kuulee heitä.
.Jumalan kansa tuntee totuuden hengen
ja eksytyksen hengen.
Moni erehtyy koska katsoo ihmiseen. Ja lumoutuu.
Jesaja sanoo,
Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat,
monet kiedotaan ja vangitaan.
Niinpä on Herran sana oleva heille:
"Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle,
läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle,
milloin siellä, milloin täällä", niin että he
kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat,
että heidät kiedotaan ja vangitaan.
Paavali sanoo Galatalaiskirjessä
Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin
eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
David Pawson ei ole poikkeus noista läksyttäjistä.
Ihmiset ovat aina tahtoneet ansaita kaiken, siksi
lahjavanhurskautta on vaikea sulattaa, siihen
on apostolien ajoista lähtien oltu lisäämässä
lain vaatimuksia. Ihmisteoilla ei taivasta
saavuteta, vaikka DP pyhyysvaatimusta
opettaa, ja siten mitätöi Kristuksen täytetyn
työn ja samalla ovelasti riistää Lutherinkin
opetukset yksin uskosta yksin armosta.
Näin tehdessään DP kääntää opetuksensa
uskoon joka vaatii tekoja, näyttöä kokemuksia.
Jumala on viisaudessaan laittanut kristikansalle
rajoja. Yksi niistä on valtion kirkko, ja nämä rajat
eivät kaadu ihmisten tahdosta ja vaatimuksista.
Voi olla, että porttokirkko jääkin valtion ulkopuoliseksi,
omaksi suureksi rajattomasti koettavaksi uskonnoksi, kun taas
”Vanhat Lutherilaisparat” seuraavat nöyrää Jeesusta Kristusta.
David Pawson: Kirkko irti valtiosta
<<<
monet nykykirkot ovat kansankirkkoja ja kristinusko on valtion virallinen uskonto
. Pawson kuitenkin korosti, että “valtionkirkkojen” aika alkaa olla ohi.
-Elämme nyt demokraattista aikaa<<<<<<<<<<<<
Kyllä on järkyttävää tekstiä! Tähän kaikkeen kauheuteen
on pikkuhiljaa tultu.Vuosia ovat perkeleen asiamiehet
rakentaneet tätä äärikarismattista eksytysvaltaa, mikä
nyt on meneillään.
Mitä tekemistä demokratialla on Jeeuksen seuraajien kanssa?
Ei sitten niin mitään! Demokratiahan on kansanvalta,
josta voidaan sanoa niin kuin eräästä artikkelista luin,
Demokratia on sitä kun kaksi sutta ja lammas
päättävät että mitä syödään päivälliseksi.
Filippiläiskirje:
3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa,
ja sieltä me myös odotamme
Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.
David Pawson on todellakin oikein Iso ja Ovela Paha Susi,
kun artikuloi perkeleellisiä opetuksiaan.
Kuinka tämä mies on voinut saada niin suutra suosiota
kristikansan keskuudessa suomessa ja muuallakin maailmalla,
ihmettelen ettei kukaan kyseenalaista hänen juttujaan,
ovatko ihmiset täysin sokeita?
monet nykykirkot ovat kansankirkkoja ja kristinusko on valtion virallinen uskonto
. Pawson kuitenkin korosti, että “valtionkirkkojen” aika alkaa olla ohi.
-Elämme nyt demokraattista aikaa<<<<<<<<<<<<
Kyllä on järkyttävää tekstiä! Tähän kaikkeen kauheuteen
on pikkuhiljaa tultu.Vuosia ovat perkeleen asiamiehet
rakentaneet tätä äärikarismattista eksytysvaltaa, mikä
nyt on meneillään.
Mitä tekemistä demokratialla on Jeeuksen seuraajien kanssa?
Ei sitten niin mitään! Demokratiahan on kansanvalta,
josta voidaan sanoa niin kuin eräästä artikkelista luin,
Demokratia on sitä kun kaksi sutta ja lammas
päättävät että mitä syödään päivälliseksi.
Filippiläiskirje:
3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa,
ja sieltä me myös odotamme
Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.
David Pawson on todellakin oikein Iso ja Ovela Paha Susi,
kun artikuloi perkeleellisiä opetuksiaan.
Kuinka tämä mies on voinut saada niin suutra suosiota
kristikansan keskuudessa suomessa ja muuallakin maailmalla,
ihmettelen ettei kukaan kyseenalaista hänen juttujaan,
ovatko ihmiset täysin sokeita?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
